Romanian hevoset ja aasit

Romanian köyhyys paljastuu jo katukuvasta, sillä autojen seassa liikkuu yhä edelleen paljon hevosia ja aaseja, vaikka traktorit ja autot yleistyvätkin. Hevosten ja aasien asema ja hyvinvointi vaihtelevat kuitenkin merkittävästi maan eri osissa; transilvanialainen hevonen voi tavallisesti paremmin kuin hevonen Dobrogea-alueella, jonne esimerkiksi Save the Dogsin toiminta keskittyy. Lisäksi maanviljelijöiden hevoset ovat parempikuntoisia kuin romanien tai kiertolaisina elävien hevoset.

Romaniassa hevoset ja aasit ovat erityisen hankalassa tilanteessa, sillä niitä käytetään yleisesti edelleen hyötyeläiminä maanviljelyksessä sekä kuljetusvälineinä, niiden omistajat ovat kouluttamattomia ja työ äärimmäisen raskasta.

Monen köyhän perheen elanto ja toimeentulo riippuu heidän omistamastaan hevosesta tai aasista. Paradoksaalisesti monet eivät käsitä, että tämä riippuvuussuhde kannustaa pitämään eläimestä mahdollisimman hyvää huolta, jolloin se jaksaa palvella omistajaansa pitkään ja tehokkaasti. Kun rahaa on vähän, eläimen hyvinvoinnista tingitään ensimmäisenä. Viime vuosina rehun hinta on noussut Romaniassa huomattavasti, minkä seurauksena hevosia ja aaseja on hylätty talven tullen pelloille pärjäämään omillaan – valtaosa hevosista, jotka kärsivät tämän kohtalon, paleltuvat kuoliaaksi tai menehtyvät nälkään.

Ongelmia

Liikenne, aliravitsemus, raataminen ja laiminlyönnit vaarantavat hevoset ja aasit. Joutuessaan liikenteen sekaan, hylättynä tai ei, hevoset ja aasit päätyvät usein liikenteen uhreiksi. Seuraukset ovat monesti kohtalokkaat, mutta yleisen välinpitämättömyyden vuoksi vakavasti loukkaantuneet eläimet jäävät tien varsiin kuolemaan hitaasti verenhukkaan.   

Koska hevosten omistajat ovat köyhiä, he ovat myös usein hyvin heikosti koulutettuja. Romanien keskuudessa kouluttautuneisuus on erityisen vähäistä. Tästä seuraa paljon tuskaa ja kärsimystä hevosille, joiden kavioita ei usein huolleta ollenkaan tai joiden varusteet ovat täysin väärän kokoisia ja rikkinäisiä. Kaikki laiminlyönnit muuttuvat entistä vakavammiksi, kun otetaan huomioon hevosten vakava aliravitsemus, erittäin raskas työ sekä kovat asfalttitiet, joilla ne joutuvat päivittäin vetämään valtavia taakkojaan. Moni hevonen vajoaa vetämänsä taakan alle, eikä enää nouse ylös.

Kun hevosia ei edes ruokita riittävästi, madotukset, infektioiden hoito tai kavioiden ja hampaiden huoltaminen eivät edes juolahda monen omistajan mieleen. Kaikki nämä ovat asioita, joita Suomessa pidämme niin perustavanlaatuisina hevosten hyvinvoinnin kannalta, että ne ovat (tai ainakin niiden kuuluisi olla) itsestäänselvyyksiä. Lisäksi hevosiin ja aaseihin kohdistuu tahallista väkivaltaa. Myös uupuneen hevosen piekseminen kadulla on jokapäiväinen näky Romaniassa.

Kuolemaan ja teurastukseen liittyvät ongelmat

Kurjan elämän kurja päätös on joko hylätyksi tuleminen ja sitä seuraava nälkäkuolema tai myynti teuraaksi. Romaniassa on paljon pieniä, laittomia teurastamoja, joissa ei noudateta minkäänlaisia eläinsuojelusäädöksiä. Kuolema on hidas ja tuskallinen. Maassa on paljon myös italialaisia hevosen- ja aasinlihan ostajia, jotka saattelevat eläimet pitkälle teurasmatkalle Italian teurastamoihin. Ne eläimet, jotka selviytyvät itse matkasta hengissä, eivät kohtaa juuri sen armeliaampaa loppua kuin romanialaisen teurastamonkaan uhrit.

Käypä hinta teuraaksi myytävästä hevosesta tai aasista on 50 euroa ja valitettavasti tällä rahalla saa ostettua tilalle uuden työjuhdan. Näin ollen kauppa on kannattavaa, sillä hevosen omistaja ei koe häviävänsä siinä mitään. Hevosenlihan syöminen on romanialaiselle kulttuurille vierasta, joten eläimet päätyvät juuri myyntiin.