Kulkukoiraongelma ja sen ratkaisuyritykset

Ryhdyttäessä työstämään kulkukoiraongelmaa on ensin selvitettävä, minkälaisia koiria kadulla on ja mistä ne tulevat.

Mistä kulkukoirat ovat peräisin?

Romaniassa on noin kaksi miljoonaa kulkukoiraa, jotka ovat joko täysin kodittomia ja ihmisistä riippumattomia tai jonkun omistamia, mutta alueella vapaana kulkevia. Omistettujen koirien ryhmään kuuluvat myös ns. yhteisökoirat, joista esimerkiksi tietyn asuinalueen ihmiset huolehtivat, mutta joilla ei kuitenkaan ole nimettyä omistajaa. Nämä yhteisökoirat, englanniksi "community dogs", ovat erittäin yleisiä Romaniassa. Tutkimuksen perusteella esim. Romanian Oradean kaupungissa suurin osa Romanian kulkukoirista on omistettuja jossain muodossa ja vain pieni osa täysin ihmisistä riippumattomia.

Mistä Romanian kulkukoirat sitten tulevat? Periaatteessa puhutaan kahdesta ryhmästä: niistä, jotka syntyvät kadulle sekä niistä, jotka omistaja hylkää sinne (tämä koskee sekä pentuja että aikuisia koiria).

Kolme vaihtoehtoa: tarhaaminen, tappaminen ja sterilointi

Kulkukoiraongelman ratkaisemiseksi on koetettu kolmea keinoa: koirien keräämistä koiratarhoihin, koirien lopettamista ja ns. CNR-ohjelmaa (collect-neuter-return eli kiinniottaminen-sterilointi-vapauttaminen).

Tarhaaminen

Kahden miljoonan koiran tarhaamiseen liittyy niin monta haastetta, että sitä on mahdotonta pitää realistisena ratkaisuna ongelmaan. Raha ja resurssit eivät millään riittäisi. Täytyy myös muistaa, että suurin osa Romanian kulkukoirista on tavalla tai toisella omistettuja, eikä näitä koiria voisi pitää vangittuina kunnallisilla tarhoilla. Lainsäädännön pitäisi puuttua ankarasti koirien vapaanapitoon kaduilla, minkä lisäksi tarvittaisiin tehokas koneisto lain valvontaan.

Tarhaamiseen liittyy myös paljon ongelmia, sillä suurella koiratarhalla on otettava huomioon tautiriskit. Jotta eläinten terveys ja hyvinvointi voidaan taata, tarhoille tarvitaan hyvät eristystilat, selkeät rutiinit sekä säännölliset rokotukset ja loishäädöt. Koirat on steriloitava, jotta tarhalla ei pääsisi syntymään uusia koiria ja jotta urosten välisiltä tappeluilta vältyttäisiin. Lisäksi on huomioitava, että eri-ikäiset, -kokoiset ja -kuntoiset koirat eivät voi asua samassa aitauksessa, vaan niiden on saatava elää itselleen turvallisissa ja virikkeistävissä laumoissa. Vaatii suuren määrän rahaa, jotta koirien ravinnonsaanti, hyvinvointi ja turvallisuus voidaan taata. Tarhauksella voidaan kuitenkin hoitaa vain kulkukoiraongelman seurauksia, ei sen syitä.

Tyypillinen romanialainen koiratarha voi juuri ja juuri turvata koirien eloonjäämisen, vähimmäismäärän ruokaa ja narttujen steriloinnit, mutta se ei pysty takaamaan monia muita koiran hyvinvoinnin kannalta ratkaisevia elementtejä. Näitä ovat esimerkiksi virikkeet ja loishäädöt, joiden puute johtaa muun muassa vakaviin iho-ongelmiin, joista koira kärsii kuolemaansa saakka.

Pahimmassa tapauksessa koiratarhat muuttuvat nälkää näkevien, keskenään tappelevien ja lisääntyvien, kipeiden ja sairaiden koirien keskitysleireiksi.

Toisaalta tarha on koiralle erinomainen turvapaikka, ja siistillä, hyvin hoidetulla tarhalla asuva koira elää todennäköisesti onnellisempaa elämää kuin kaduilla. Erityisesti tarhat, joiden yhteydessä toimii eläinlääkintäklinikka, ovat paikallisille eläimille ja ihmisille myös tärkeitä tukikohtia, joista saadaan apua, neuvoja ja valistusta.

Kodittomien koirien ystävien yhteistyökumppanin kahdella koiratarhalla tiedämme olosuhteiden olevan kunnossa. Tarhoilla työskentelee päivittäin eläinlääkäreitä, ja koirille tehdään loishäädöt kerran kuukaudessa, mikä on suurimalla osalla Romanian koiratarhoista vain kaukainen unelma.

Parhaassa tapauksessa tarhaamisella onnistutaankin pelastamaan koiran henki (myrkyttämiseltä, nälkä- tai paleltumiskuolemalta) ja parantamaan sen elämänlaatua, mutta tarhaamisella ei ilmeisten kapasiteettirajoitusten vuoksi kyetä poistamaan kulkukoiraongelmaa. Edes Save the Dogsin kaltaisilla Romanian parhaisiin lukeutuvilla tarhoilla ei voida tarjota koiralle täysin hyvää elämää. Tämän vuoksi kansainväliset adoptiot ovat mielestämme välttämätön täydennys koirien tarhaamiselle.

Lopettaminen vaihtoehtona

Entä miksi koirien lopettaminen ei sitten toimi?

Ensinnäkään ei ole olemassa helppoa, halpaa ja inhimillistä tapaa lopettaa koiria. Koska suurin osa kulkukoirista on omistettuja, koirat tulisi ensin kerätä tarhoihin muutamaksi päiväksi, jotta omistajalla olisi mahdollisuus hakea oma koiransa takaisin kotiin, ennen kuin se lopetettaisiin. Tämä metodi on siis hidas sekä työläs, minkä lisäksi kadulla elävät koirat voisivat lisääntyä rauhassa samaan aikaan kuin kiinniotettuja koiria lopetettaisiin.

Jos haluaa lopettaa koiria tehokkaasti, vaihtoehdoksi jää melkein ainoastaan myrkyttäminen, mikä on menetelmänä julma ja tappaisi silmittömästi kaikkea: kodittomia ja omistettuja koiria sekä muita eläimiä. Myös ihmiset, etenkin lapset, olisivat alttiita myrkylle.

Myös ampuminen saattaa kuulostaa toimivalta vaihtoehdolta, sillä se on kohtuullisen halpa ja tehokas keino ja oikein toteutettuna tarkoittaa nopeaa kuolemaa. Kaduilla ampuminen olisi tietenkin huokein tapa, mutta sula mahdottomuus – kaikki ihmiset olisivat hengenvaarassa, ja uhriksi jäisivät niin omistetut, kadulla liikkuvat tai karanneet lemmikit kuin kulkukoiratkin. Lisäksi tiedämme nukutusnuolien käytön perusteella, kuinka vaikea pelokkaisiin ja nopealiikkeisiin kulkukoiriin on osua; vahinkolaukauksilta olisi mahdotonta välttyä.

Jos koirat kerättäisiin tarhalle odottamaan lopettamista, toimenpiteen hinta nousisi jo huomattavasti. Edelleen kadulle jääneet koirat lisääntyisivät, eikä ratkaisu olisi kuin väliaikainen – ja seurauksena kulkukoirakanta voisi jopa kasvaa. Tarhalla koiran tappaminen aseella olisi toki parempi vaihtoehto kuin kaikkein halvimmat ja alkeellisimmat keinot riistää tuntevalta olennolta henki, mutta koiria ei voisi suojata hirvittävältä paukkeelta millään. Ylipäätään Romaniassa lopettamiseen liittyy aina suuri kysymysmerkki siitä, osataanko ja halutaanko lopettaminen suorittaa tavalla, joka aiheuttaa eläimelle vähiten kipua ja stressiä. Ongelman hallitsemisen suhteen tappamistavalla ei ole kuitenkaan merkitystä. Tappamisesta syntyy tyhjiö, jonka uudet koirat täyttävät.

Lisäksi on otettava huomioon esimerkin voima. Maassa, jossa ei tunneta lemmikkikulttuuria ja jossa ihmisoikeuksiakin on runsaasti tunnustamatta, on aina pyrittävä vastuullisuuteen ja mietittävä, millainen viesti ihmisille välitetään. Vastuullisesta lemmikin pidosta ja eläinten oikeuksista puhuminen asettuisivat ristiriitaiseen valoon, jos koiria samaan aikaan tapettaisiin. Romanialaisilla on valmiiksi paljon negatiivisia tunteita maan kulkukoiria kohtaan ja viralliset tappo-ohjelmat saattaisivat yllyttää yksityishenkilöitäkin ottamaan oikeuden omiin käsiinsä (tästä ilmiöstä on tiedossa lukuisia tosielämän esimerkkejä).

Siitä huolimatta, että saman alueen koirat saataisiin koottua ja tapettua, alue täyttyisi hyvin pian uudelleen lähialueiden koirilla, joille edelleen olisi tarjolla ruokaa ja muita resursseja. Hetken aikaa nämä koirat lisääntyisivät jopa erittäin tehokkaasti, koska kaikki resurssit olisivat aikaisempaa pienemmän koirapopulaation käytössä. Tämä tilanne vallitsee Romaniassa, joka on täynnä kulkukoiria ja jossa mm. jätehuolto on erittäin puutteellista.

Romanian kulkukoiria on sitä paitsi vainottu vuosikymmeniä ilman tuloksia. Romanian nykyisen presidentin Traian Basescun toimiessa Bukarestin pormestarina vuosina 2000–2004 Bukarestissa tapettiin 350 000 kulkukoiraa. Tästä huolimatta kanta elpyi nopeasti uuteen kukoistukseen. Bukarestissa toimivat eläinsuojelujärjestöt arvioivat Bukarestin olevan 200 000 kulkukoiran populaatiollaan yksi tiheimmin kulkukoirien asuttamista Euroopan pääkaupungeista.

Koirien lopettaminen ei näin ollen ole pysyvä ratkaisu, ja sen eettisyys on Romanian kaltaisessa maassa mahdoton taata.

Sterilointi ja CNR (collect-neuter-return)

Jäljelle jää sterilointi, laajasti ympäri maailmaa hyvin tuloksin käytetty metodi, jota sovelletaan myös Romaniassa jo useissa kaupungeissa ja hyvillä koiratarhoilla, kuten kumppaneidemme tarhoilla.

CNR:n perustana on, että koirat otetaan kiinni, steriloidaan, rokotetaan rabiesta vastaan, madotetaan ja loishäädetään. Lopuksi koirille laitetaan korvamerkki, jotta sitä ei oteta kiinni uudestaan. Koko prosessin jälkeen koirat palautetaan samalle alueelle, mistä ne otettiin kiinni. Koirat siis jatkavat elämäänsä samassa laumassa puolustaen omaa reviiriään, mikä puolestaan estää muita, steriloimattomia koiria tulemasta alueelle. Näin lauma pienenee hitaasti, mutta pysyvästi.

Yhden steriloimattoman nartun on laskettu kykenevän omien jälkeläistensä kanssa tuottamaan 67 000 pentua kuudessa vuodessa; koira on siis erinomaisen tehokas lisääntymään. Sterilointi edistyy pienin erin, ja ennen kuin kulkukoirapopulaatio todella kääntyy laskuun, useampia kulkukoirasukupolvia on steriloitava (kulkukoiran keski-ikä on kuitenkin vain 3-4 vuotta). Tärkeää on myös priorisoida steriloitavat koirat: narttuja on steriloitava suhteessa huomattavasti enemmän kuin uroksia, ja yhteisökoiria tai muilla tavoin ihmisen hoitoa nauttivia koiria on niin ikään steriloitava enemmän kuin villi- tai katukoiria, jotka eivät heikon ravintonsa vuoksi ole ollenkaan yhtä tehokkaita lisääntymään.

CNR ei kuitenkaan kykene yksin ratkaisemaan koko kulkukoiraongelmaa Romaniassa. Maa on täynnä kulkukoiria, mutta sterilointiohjelmia toteutetaan vain joillakin alueilla. Koska nämäkään alueet eivät ole saaria, projekti kestää pitkään. Lisäksi ihmiset hylkäävät kadulle steriloimattomia pentuja ja aikuisia koiria, jotka taas kytkenevät lisääntymään. Kyseinen ongelma on ratkaistava valistustyöllä sekä tiukasti valvotulla lainsäädännöllä, joka kieltää lemmikkien hylkäämisen kadulle ja asettaa siitä raskaat sanktiot. Vasta sitten, kun ihmiset eivät enää hylkää lemmikkejään, eivätkä jo kadulla elävät pysty enää lisääntymään, sterilointiohjelma voidaan lopettaa ja kulkukoiraongelma on ratkaistu. Siihen on kuitenkin vielä pitkä matka Romaniassa.

Kaikesta huolimatta CNR tuo jo nyt tilanteeseen helpotusta, sillä tehokkailla sterilointiohjelmilla voidaan vähentää kulkukoiramäärää jopa 90-prosenttisesti. Tämä parantaa myös kadulla elävien koirien elämänlaatua huomattavasti ja muokkaa ihmisten suhtautumista koiriin positiivisemmaksi.

CNR:n edut ovat ihmisillekin kiistattomat. Rabieskuolleisuus ihmisväestössä (esim. Intiassa) romahtaa CNR-alueilla nopeasti nollan tuntumaan, ja loishäädöt vähentävät selvästi zoonoosiriskiä. Steriloidut koirat ovat myös rauhallisempia ja turvallisempia ympäristölleen. Näistä syistä Maailman terveysjärjestö WHO on vuodesta 1990 suositellut juuri CNR-menetelmää parhaana metodina kulkukoiraongelman ratkaisemiseksi.

Lähteitä (englanniksi):

Humane Dog Population Management Guidance (ICAM Coalition)

How to solve Romania's street dog problem - effectively, humanely and for ever (Robert Smith)

Guidelines for Dog Population Management (WHO - WSPA)

A Template for Chance (Dogs Trust)