Virheviesti

Deprecated function: The each() function is deprecated. This message will be suppressed on further calls funktiossa menu_set_active_trail() (rivi 2405 tiedostossa /home/koirieny/public_html/includes/menu.inc).

Marian matkakertomus 5.-8.6.2013

Pian ja minun matka Romaniaan alkoi keskiviikkona 5.6. Kone nousi ilmaan kello 18.15 ja laskeutui välilaskun kautta Bukarestiin kello 23.55. Save the Dogsin autonkuljettaja Marian oli meitä vastassa, ja matka kohti Cernavodaa jatkui yön pimeydessä. Saavuimme hotellille yön kääntyessä aamuun. Saimme avaimen, ja huoneeseen päästyämme huomasimme, että meille oli tarjolla yhteinen sänky, yhteinen peitto ja yhteinen pyyhe. Jaoimme ne sovussa ja kävimme nukkumaan. Torstaiaamuna oli herätys klo 7.45, saimme ruhtinaalliset 3 tuntia unta!

Aamiaisen jälkeen kävelimme hotellilta tarhalle, ja tapasimme Save the Dogsin henkilökuntaa.  Olen niin iloinen, että sain tavata ihmiset nimien takana. He tekevät upeaa työtä Save the Dogsissa. Suomi-tyttö on aika nöyrä sen päivittäisen työmäärän keskellä. Kamera lauloi ja minäkin siinä vaiheessa, kun 20 koiranpentua oli kimpussa. Ne kaikki halusivat hellyyttä ja pusuja. Sain todellakin osani ja yritin antaa kaikille takaisin niin paljon kuin vain pystyin. Henkilökohtaisesti surua aiheutti hylätty dalmismix, joka oli aikaisemmin ollut perhekoira, ja oli hylätty tarhalle laihana ja heikkona. Se kiersi ja kiersi koppia häkissään. Pääsin sen lähelle häkin raosta, ja sain rapsuttaa ja pusutella tyttöä. Myöhemmin minua varoitettiin tytön agressiivisuudesta. En nähnyt sitä, näin vain suloisen pilkullisen, joka halusi huomiota.

Cernavodan tarhalta meidät haettiin Mihaela Baisanin ylläpitämälle tarhalle Mangaliaan. Matkustimme autossa 1,5 tuntia ja Mihaelan tarjoaman kahvituksen jälkeen saavuimme vanhalle teollisuushallille, jossa Mihaelan tarha on. Haukku oli korviahuumaavaa ja silti musiikkia. Mihaelan koirat olivat ihania ja suurin osa todella luoksetulevia. Tiedossa oli taas paljon sylitystä, pussailua, kuvailua ja mittailua.

Sydämeni vei Susanna ja edellisenä päivänä löydetty karvaturrukka, joka nukkui varmasti elämänsä ensimmäistä kertaa syvää unta häkissä. Kukaan ei uhannut, eikä ketään tarvinnut varoa. Lähdimme Mihaelan tarhalta mutkan kautta kohti Mustanmeren rantaa, ja pääsimme hetkeksi kahlailemaan mereen. Pia keräili kiviä ja simpukankuoria akvaarioon (terkuin kannoin kiviä kotiin kun Pian laukku oli täynnä).

Rannallakin oli koiria. Makoilivat tyytyväisinä hietikossa. Rantaputiikkien pitäjät antoivat niille ruokaa ja vettä. Mihaela kertoi, että rannan läheisyyteen on 3 päivää sitten tuotu kaksi mustaa koiranpentua, joita Mihaela on käynyt syöttämässä. Päätimme yrittää saada ne kiinni. Paikalle rakennettiin kovaa vauhtia tivolia. Save the Dogsin Andrada sanoi, että jos koirat saadaan kiinni, ne voidaan viedä Cernavodan tarhalle. Tuumasta toimeen. Pennut tulivat nopeasti lähelle, mutta pitivät niille sopivaa välimatkaa. Mihaela sai ensimmäisen tassusta kiinni ja ipana oli sylissä. Mihaela antoi sen minulle ja neuvoi pysymään pennun kanssa toista lähellä ja alhaalla. Istuin alas pennun kanssa ja toinen kierteli lähellä. Se oli sangen haastava kiinniotettava. Koska pennut olivat olleet lyhyen elämänsä yhdessä, ei vain toista voitu ottaa mukaan. Jos toista ei saatu kiinni, jäi myös toinen sen seuraksi. Huomasimme että tivolinrakentajat ovat jättäneet pennuille vettä ja ruokaa, ja pennut olivat suhteellisen luottavaisia miehiä kohtaan. Joten Pia kysyi voisivatko he auttaa pennun nappaamisessa. 15 minuutin päästä toinenkin pentu oli sylissä, tivolimiehen toimesta.

Pennut matkasivat autossa Ginalle, joka auttaa Mihaelaa tarhalla. Ginalla pennut pääsivät aitaukseen rauhoittumaan ja juomaan vettä, ja me saimme kokea Romanialaisen vieraanvaraisuuden: Gina ja hänen miehensä olivat valmistaneet meille illallisen. Vietimme pari tuntia pöydän ääressä nauttien illasta, seurasta, ruuasta ja lasillisesta viiniä. Kaikilla ei ollut yhteistä kieltä, mutta jotenkin siitäkin selvittiin ja toisiamme ymmärrettiin. Todella hieno ilta. Ginalta lähdimme Mihaelan appiukon kyydillä kohti Cernavodaa, veimme pennut yöpusujen saattelemina tarhalle ja menimme hotellille. Kello oli 23.

Perjantaiaamuna käppäilimme aamiaisen jälkeen tarhalle ja pääsimme tapaamaan pennut. Kyllä ne meidät tunnistivat. Hännät heiluivat ja pusuja tuli. Meillä oli tunti aikaa ennen kuin Adi tulisi hakemaan meidät Medgidian tarhalle, joten otimme pennut häkeistä ja pääsimme nauttimaan niiden seurasta. Tytöt olivat aika ihmeissään, mutta yllättävän reippaita. Ne tulivat rapsuteltaviksi ja halittaviksi ja katselivat uutta maailmaansa mielenkiinnolla. Jos kaikki menee hyvin ja tytöt ovat terveitä, ne tulevat todennäköisesti Suomen adoptio-ohjelmaan. Jos vielä saisivat yhteisen kodin...

Adin kyydillä matkasimme Medgidian tarhalle. Päivä oli kuuma ja tyyni. Tapasin eläinlääkäri Alinan, joka on hoitanut omaa Alluani ennen kuin Allu pääsi Suomeen. Hän muisti Allun ja kysyi voiko Allu hyvin? Oli ilo kertoa hänelle Allun voinnista ja huomata, että kyllä ne eläinten kohtalot jäävät STD:n työntekijöiden mieleen, vaikka niitä on paljon.  Adi toi sosiaalistamisalueelle 1-3 koiraa kerrallaan; tunnustelimme koiria, kuvasimme ja seurustelimme. Jokaikinen koira veti hirmuiset hepulit päästessään juoksemaan isossa tilassa. Suurin osa kuvista onkin takajaloista tai hännästä…

Paahtavan tarhasession jälkeen Adi vei meidät kauppaan, mistä kävelimme tuliaisten kera hotellille, jolloin tajusimme, että hotellihuoneessa on kaukosäädettävä ilmastointi! Mikä autuus siinä kuumudessa. Kiertelimme hetken Cernavodassa ja menimme syömään, ja oluen kautta nukkumaan kello 22.30. Herätys oli kello 01.30, kyyti kello 02.00, ja koirien haku Footprints of Joy –tarhalta ja kentälle. Pian lento lähti kello 06.25. Pialla oli mukanaan Honka, Kim ja Lola. Minun lentoni lähti kello 06.55 ja mukanani matkustivat Hannah, Mozart, Beky ja Rica.

Helsinki-Vantaalla koiria odotti oma ihminen ja oma koti. Mikä onnen tunne kaikille osapuolille. Sitä ei voi sanoin kuvailla. Niisk.

Kaikki kiitos hienosta työstä paikan päällä, menee Save the Dogs –organisaatiolle, Mihaelalle ja paikallisille työntekijöille. Nöyräksi vetää.

© 2012 Kodittomien koirien ystävät | Hemlösa hundars vänner | Friends of Homeless Dogs | info@koirienystavat.com