Virheviesti

Deprecated function: The each() function is deprecated. This message will be suppressed on further calls funktiossa menu_set_active_trail() (rivi 2405 tiedostossa /home/koirieny/public_html/includes/menu.inc).

Pian matka Romaniaan 14.-17.6.2012

Tämä kesäkuinen matkani oli minulle monella tapaa merkittävä. Ensinnäkin kyseessä oli 10. reissuni tarhoille ja väkisin tuli pohdittua mennyttä ja tulevaa tällaisen luvun ollessa kyseessä. Jatkossa en aio matkojani laskea; toivottavasti niitä tulee vielä monta, mutta tärkeintä on, että voin edes jotenkin olla hyödyksi Cernavodan ja Medgidian koirien auttamisprosessissa, sekä Suomessa että Romaniassa.

Tällä kertaa matkafiilikseni olivat suhteellisen positiiviset ja iloiset, koska kerrankin oli tapahtunut myös hyvää ja positiivista. Ikävän ja surullisen määrä on Romaniassa vakio, mutta aina kun vain voi, on pakko repiä irti kaikki hyvästä ja iloisesta! Riemuni oli suunnaton, kun kadulla kävellessäni katselin syrjäytetyn pormestarin Mariana Mircean vaalimainoksia; ei mennyt ihan näppiin tällä tädillä onneksi tällä kertaa!! Eläköön uusi (jo kerran Mirceaa edeltänyt) pormestari Geroge Hansa.  Hän on koiraystävällisempi vaihtoehto ja osallistuu myös uuden tarhan avajaisiin!

Kaikki Cernavodan tarhalla ovat iloisia uudesta tarhasta! Sinnikkään ja vastustusta pelkäämättömän Sara Turettan työ tuottaa jälleen tulosta ja kaikki tämä mahdollistuu monien eri lahjoittajien avulla. Cernavodan koirat saavat kunnon tilat ja henkilökunta paremmat työskentely mahdollisuudet auttaakseen koiria entistä tehokkaammin. Koiria aletaan siirtää 18.6. alkavalla viikolla tarhalle ja avajaiset ovat 23.6. Alunperin minunkin piti olla avajaisissa mukana, mutta koska päivämäärä muuttui juhannukselle, päätin olla kotona lasteni kanssa, olen sentään jo kaksi juhannusta ollut Romaniassa ja omaa lapsi- ja koiralaumaa on myös ajateltava. Suomen lippua avajaisissa heiluttaa yhdistyksen Marianna.

Uudella tarhalla on vielä paljon vaiheessa, mutta koirien tarhatilat alkavat olla valmiita. Koirien hoito helpottuu huomattavasti asianmukaisissa tiloissa ja mahtava uutuus on myös sosiaalistamisalue (KKY:n tukijoiden sponsoroima!), jossa koiria voidaan jo pikkuhiljaa totuttaa uuden elämän haasteisiin; koirat saavat esimerkiksi kokeilla miltä tuntuu kävellä liukkaalla pinnalla jo Romaniassa. Uusissa kodeissa kun on joskus liukkaat lattiat joko kotona tai rappukäytävässä. Uudella tarhalla on myös vihreää nurmikkoa ja leikkivälineitä!

Vaikka ensimmäinen vaihe on saavutettu ja koirat pääsevät tulvauhan alta pois, lahjoituksia uuteen tarhaan tarvitaan silti vielä pitkään, jotta saadaan klinikkatilat ym. valmiiksi. Paljon on vielä tehtävää, mutta tämä on hyvä alku! Mielenkiintoista ja jännittävääkin on, kuinka koirat asettuvat uusiin laumoihinsa uudella tarhalla. Tutut hoitajat tuovat turvaa ja mm. eläinexpertti Adriana muuttaa uudelle alueelle, kun kaikki on valmista.

Nyt kun uusi tarha alkaa olla totta, toivon todella, vaihtuvuus tarhalla olisi mahdollisimman suuri. Siitäkin huolimatta, että tarha on koiralle turvapaikka, se ei ole koiran paikka. Koira on onnellinen vain kotona. Matkani aikana pohdin kovasti, miten saisimme enemmän adoptioita toteutumaan, mutta olen edelleen sitä mieltä, että nämä koirat tarvitsevat sitoutuneen ja pysyvän kodin. Kenelle tahansa koiria en silti sijoita, siitäkin huolimatta, että lisää koteja toivotaan.

Käytin kaksi päivää molemmilla tarhoilla kuvaten ja arvioiden ohjelmamme koiria Liilin ja Adrianin kanssa. Mahtavia  kaikki nämä koirat! Kuinka saisi ihmiset sen tajuamaan? Monelle edelleen se ainoa oikea koira on rotukoira, vaikka näitä mahtavia erikokoisia sydämenvaltaajia on kodittomana maailmassa pilvin pimein.

Näin matkani aikana myös surullisia asioita, mutta tässä tekstissä en niistä puhu; joskus on oman psyyken kannalta hyvä puhua asioista, mutta joskus on taas pakko säästää itseään, eikä repiä asioista taas esiin.

Romanian kesä oli vasta alkamassa ja näin ollen asteita oli ”vain” 30. Poltin nahkani totaalisesti, koska hommat oli kuitenkin hoidettava eikä ollut aikaa värjötellä varjossa. En tajua, miten paikallisten iho kestää sitä poltetta. Kun palasin lauantaina asunnolle, Cernavodan kävelyaukiolla lapset polskivat uuden suihkulähteen alla ja lauloivat Romanian tämän vuoden euroviisu kipaletta; ”zallellahlei” raikui. Olisi tehnyt mieli mennä mukaan ilakoimaan; osaan biisin ja suihku olisi tehnyt terää! Sen sijaan talsin kämpille. Jaoin asunnon jo tutuksi tulleeksi ihanan kissan kanssa ja viimeiseksi yöksi asunnolle tuli myös Ruotsiin koiria hakeva Lisa Västeråsista.

Aamuyöstä klo 03.00 lähden Mariuksen ja Andreean sekä Bartin, Foxyn ja Granitan kanssa kohti Bukarestia. Ennen lähtöä Cernavodan tarhalla koiratkin hiljenivät, kun tuuletin kovaäänisesti yllätyksestä ja ilosta: Saan Andrealta ja Cristianilta CD levyn, josta olen keväästä asti haaveillut, mutta tiennyt löytäväni sen vain ehkä Bukarestista…tällä matkalla en sinne ennakkosuunnitelmista poiketen ehtinyt, vaikka alun perin minun piti poiketa tapaamassa hengenheimolaistani Danaa samalla reissulla. Fanitukseni on täytynyt näkyä melko selvästi, kun tiesivät, mikä saa minut sekaisin. Levyn rytmien tahdissa on hyvä päättää kymmenes reissuni!

Loppukaneetiksi matkani jälkeen haluan tällä kertaa sanoa, että Romania on muutakin, kuin riutuneita koiria ja barbaarisia ihmisiä. Romaniassa minulla on ollut ilo tutustua STD:n ystävien ohella muihinkin mahtaviin ihmisiin, kuten tälläkin reissulla erääseen mukavaan mieheen, jonka puhelinta etsimme yhdessä penkkien alta, kun kone oli jo laskeutunut Bukarestiin. Kokosimme puhelimen (Nokia of course) yhdessä käyttökuntoon ja mies tuli vielä matkalaukkuhihnalla kiittelemään hyvästä yhteistyöstä ja puhelimensa pelastamisesta.

 Romanian ystävät, luonto, kulttuuri, käsityötaide ja musiikki: niistä nautin hyvällä omallatunnolla jatkossakin, vaikka takaraivossa jyskyttääkin se tosiasia, että eläimet tarvitsevat enenevässä määri apua.

19.6.2012/Pia/KKY ry

© 2012 Kodittomien koirien ystävät | Hemlösa hundars vänner | Friends of Homeless Dogs | info@koirienystavat.com