Virheviesti

Deprecated function: The each() function is deprecated. This message will be suppressed on further calls funktiossa menu_set_active_trail() (rivi 2405 tiedostossa /home/koirieny/public_html/includes/menu.inc).

Arjan matkakertomus 6.-8.12.2013

Varhain Itsenäisyyspäivän aamuna lähdin matkaan Helsinki-Vantaalta kohti Müncheniä, jossa oli vaihto Bukarestin koneeseen. Hieman jännitystä oli ilmassa, sillä tämä oli minulle ensimmäinen matka Romaniaan, ja vaikka olen toiminnassa ollut mukana jo jonkin aikaa, olin hieman epävarma siitä mikä minua perillä odotti.

Saavuttuani Bukarestiin sain kuulla että koirien tyhjät boksit olivat jääneet vaihdosta ja tulisivat vasta myöhemmin iltapäivällä. Onneksi muutaman mutkan kautta selvisi että ne tuotaisiin tarhalle seuraavana päivänä.

Minua vastassa olivat Andreea ja Marian, ja yhteinen matkamme alkoi tutustumisella Don Orione-keskukseen Bukarestin ulkopuolella. Keskuksessa asuu sekä nuoria että vanhempia ihmisiä, joilla on eriasteisia kehitysvammoja, sekä tietysti KKY:n kummiohjelman terapia-aasit; Boss, Ioan, Claudio ja Sile.

Ajettuamme viitisen minuuttia mottoritietä, näkyi tienposkessa ensimmäinen kuollut koira; sen maanpäälinen kärsimys oli ohi. Kuolleita koiria näkyi samana päivänä muutama. Bukarestin katukuvassa koiria näkyi paljon, ja mikä pahinta ne eivät pelkää autoja, vaan puikkelehtivat erittäin vilkkaan liikenteen keskellä. Koiria makailee jalkakäytävillä erittäin lähellä tietä, usein suojateiden kohdalla. Pieniä koiralaumoja liikkui etsimässä ruokaa puistoista ja roskien keskeltä. Myös useita rotukoiria omistajineen liikkui kaupungin kaduilla. Kontrasti nälkäisen katukoiran ja takilla varustetun kotikoiran välillä oli melkoinen.

Don Orionessa vastaanotto oli todella lämmin, minua vastassa oli ryhmä nuoria asukkaita ja henkilökuntaa, ja yhdessä nautitun lounaan jälkeen kävimme tervehtimässä kummiaaseja. Olin todella vaikuttunut siitä miten keskuksessa tapaamani nuoret osallistuivat kykynsä mukaan aasien hoitoon ja miten tärkeää se heille oli. Ei ollut mitenkään epäselvää miten kiitollisia sekä asukkaat että henkilökunta ovat saamastaan tuesta ja sen mahdollistamasta toiminnasta.

Aasit voivat hyvin ja ovat kovin tyytyväisiä elämäänsä. Rauhallisina ne oleskelivat laitumella, keskeyttäen ruokailunsa vain hetkeksi vilkaistakseen keitä vierailijat olivat. Piha-alueella asustaa myös Maxi-koira joka tuli varovasti meitä tervehtimään.

Don Orionesta jatkoimme pienelle eläinlääkäriklinikalle, josta haimme mukaan yhden Cernavodan tarhan koirista. Koira oli telonut itsensä tarhalla, ja viety leikattavaksi Bukarestiin, koska tarhalla ei ollut mahdollista suorittaa vaadittua leikkausta. Koira oli hieman tokkurainen, mutta olosuhteisiin nähden hyvinvoiva, joten matkamme kohti Cernavodaa sai alkaa.

Parin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Cernavodan vanhalle tarhalle, jossa asuu pienempi määrä koiria ja kissoja. Kun leikattu koira oli saatu sisätiloihin, sain tutustua mm kissoihin, jotka olivat toinen toistaan suloisempia ja kovin ystävällisiä. Kissoja adoptoidaan Romaniasta mm Italiaan. Ilta alkoi hämärtää ja lauantaiaamun ohjelmassa oli aikainen lähtö Medgidiaan, joten oli aika hakeutua Save the Dogsin asunnolle Cernavodan keskustassa. Asunnolla minua odotti kaikkien majoittujien maskotti, Buffy-kissa. Se katseli uteliaana uutta vierailijaa, ja vaikutti nopeasti päätelleen että seura oli kelvollista. Yöllä Buffy nukkuu kyljessä kiinni jos vaan saa, ja kukapa ei sellaista pehmopalloa viereensä ottaisi!

Aamulla sain ensin tutustua rauhassa Cernavodan vanhaan tarhaan ja tavata lukuisia koiria, joista monet olivat kovin hellyyden kipeitä.

Matka jatkui Adin kanssa ensin uuteen Footprints of Joy- eläinsuojelukeskukseen, joka vielä kasvaa ja monipuolistuu kunhan tarvittava rahoitus on saatu kerättyä. Nykyisellään siellä asuu jo useampi sata koiraa, pienet ja suuremmat erikseen ja lukuisia aaseja, sekä tietysti myös KKY:n kummiohjelman hevoset. Päivä oli aurinkoinen mutta tuuli oli hyytävä ja voimakas; aasit pysyttelivät tallin lämmössä, eikä kukaan niistä oikein jaksanut innostua vieraista jotka seisoivat ulkona kylmässä tuulessa. Koiratarhalla oli jo mm moderni pesutila, jossa myös kotiutuvat koirat valmistellaan matkaa varten. Viereisessä huoneessa matkatoverini Chelsea, Taxy ja Giuno jo odottelivat kotimatkaa. Pamela oli myös tarhalla, mutta vielä toisessa tilassa. Yöllä ei aikaa ole hukattavaksi joten kaikki valmistelut on tehtävä edellisenä päivänä.

Uusi talli valmistuu isoin askelin, ulkopuoli on maalia vaille valmis, ja sisätilatkin alkavat jo hahmottua.

Talleilta matka jatkui Medgidian tarhalle. Medgidia sijaitsee noin 24km etäisyydellä Cernavodasta ja on hieman suurempi kaupunki, joka näkyy myös katukuvassa. Tarhalla koiria asustaa sekä pienemmissä tarhoissa, että piha-alueella. Pihalla oli koiria jotka jostain syystä eivät sovellu adoptoitaviksi, mutta saavat asua tarhalla kunnes ovat siihen valmiita, tai tarvittaessa vaikka lopun elämäänsä.

Sain mahdollisuuden tutustua useampaan koiraan sekä yksittäin, että ryhmässä tarhan sosiaalistamisalueella. Osa oli hieman epävarmoja vieraan ihmisen läheisyydessä, mutta monet tulivat melkein väkisin syliin, janoten hellyyttä ja läheisyyttä. Tarhalla on koiria jotka ovat odottaneet omaa kotia jo liian kauan, yksi niistä on suloinen Oscar. Koira on kaikinpuolin upea, mutta ei pysty kilpailemaan pienten, söpöjen koirien kanssa, jotka ovat edukseen juuri kuvissa. Ehkä joku vielä huomaa Oscarin, sen se totisesti ansaitsee.

Illaksi palasimme Cernavodaan ja oli aika valmistautua kotimatkaan. Yöllä herätyskello soi 02.20 ja Buffyn hyvästeltyäni suunnistin pimeään yöhön ja pihalla odottavaan Save the Dogsin valkoiseen pakettiautoon, jossa kuljettaja Marian jo odotti. Ensin kävimme hakemassa koirat Footprints of Joy-keskuksesta, jossa yövahti päästi meidät sisään. Nopea mikrosirujen tarkistus ja koirat autoon häkkeihin. Kahden tunnin matka Bukarestin lentokentälle meni torkahdellessa. Kentällä koirat siirrettiin lentolaatikoihin ja muutaman byrokratian kiemuran jälkeen saimme viedä laatikot läpivalaisuun. Koirat poistetaan laatikoista siksi aikaa, ja silloin niistä on pidettävä kiinni kunnolla, ettei loppupäivä mene etsiessä karkulaisia kentän vilinästä. Kun boksit oli tutkittu, vei virkailija koirat edelleen. Seuraavan kerran tapaisimme Helsinki-Vantaalla.

Hyvästeltyäni Marianin suunnistin lähtöportille ja matka Münchenin kautta Suomeen oli alkanut. Matkalla näin koiralaatikot vilaukselta kun niitä siirrettiin koneesta toiseen, ja molemmilla lennoilla hymyilevä lentoemäntä vakuutti että koirat olivat koneessa ennenkuin lähdimme matkaan. Runsas karvakerros takissani taisi paljastaa minut muillekin matkustajille. Monet ihastelivat matkustavia koiria koneen ikkunasta. Kunpa olisivat tienneet miten erityisiä juuri nämä matkustajat ovat.

Helsinki-Vantaalla koirat saapuivat koneesta nopeasti ja nyt enää tullin liukuovi erotti ne uudesta elämästään ja sydämet pamppaillen odottavista ikiomista ihmisistä. Ovet aukenivat ja olin osuuteni tehnyt. Neljä onnekasta koiraa oli saapunut Suomeen ja olisivat kohta matkalla omiin koteihinsa, eri puolille Suomea.

Romania on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. Ihmiset jotka matkallani tapasin olivat sydämellisiä ja ystävällisiä, ja minusta pidettiin hyvää huolta. Näin kurjuutta, kuolemaa ja ahdinkoa, mutta myös iloa, elämää ja rakkautta. Ei ole epäilystäkään etteivätkö ihmiset tarhoilla tekisi työtään antaumuksella, heille jokainen kotiin lähtevä koira on lottovoitto. Kun he kuulevat entisistä hoidokeistaan ja siitä miten hyvää elämää ne saavat Suomessa elää, näkyy kasvoilta onnellisuus ja tyytyväisyys. Työ ei ole turhaa. He ovat erittäin kiitollisia suomalaisten eläinystävien lahjoituksista, koska ilman niitä he eivät pystyisi työtään tekemään.

Keskusteltuani useamman henkilön kanssa yksi asia nousi selkeästi esiin. Romaniassa on nyt toivoa, asioihin voidaan vaikuttaa ja huominen voi olla parempi myös eläimille. Mutta se vaatii aikaa, rahaa ja paljon työtä. Yksi asia on myös minulle selvä. Se että Romaniaan on pakko lähteä uudestaan.

Mulțumesc prietenilor mei!

© 2012 Kodittomien koirien ystävät | Hemlösa hundars vänner | Friends of Homeless Dogs | info@koirienystavat.com