Virheviesti

Deprecated function: The each() function is deprecated. This message will be suppressed on further calls funktiossa menu_set_active_trail() (rivi 2405 tiedostossa /home/koirieny/public_html/includes/menu.inc).

Tarjan matka marraskuussa 2008

Keskiviikko 26.11.

Etelä-Suomessa oli luminen maa, kun keskiviikkoaamuna lähdin lentokentälle. Noin kahden ja puolen tunnin lennon jälkeen oltiinkin perillä. Lumesta ei ollut tietoakaan. Tuttu Save the dogs´n pakettiauto ja kuljettaja oli vastassa ja noin kolmen tunnin matka kohti Cernavodaa alkoi.

Matkalla näin taas useita laihoja koiria, jotka jolkottelivat tien reunaa pitkin. Muutamilla oli kaupan tai jonkun muun rakennuksen lähellä pysyvämmän luontoinen olopaikka, joten satunnaisesti ne saavat ruokaa asiakkailta tai rakennuksessa työskenteleviltä.

Matka sujui mukavasti vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Romaniassa harva puhuu englantia enemmän kuin muutaman sanan tai yksinkertaisen lauseen. Ymmärretyksi tulee aivan hyvin elekielellä ja esimerkiksi osoittamalla kaupassa haluamiaan tuotteita. Opettelin kuljettajan opastamana lausumaan matkan varrella näkemiäni paikannimiä romaniaksi. Joskus meni sinnepäin ja joskus taisin lausua aivan pieleen, mutta matka meni mukavasti. Cernavodaan tultuamme menimme suoraan tarhalle. Tapasin edelliseltä käynniltäni tuttuja työntekijöitä ja koiria sekä sain majapaikan avaimet. Lähdimme syömään autonkuljettajan ja Andreean kanssa.

Sitten majoituin. Majapaikassa oli taas kaksi pientä kissanpentua ja niiden emo. Pennuilla on aivan erilaiset luonteet: toinen on utelias ja rohkea, oikea ikiliikkuja ja sylissä olija, toinen haluaa olla omissa oloissaan, mutta kuitenkin lähellä, miettii ensin, tekee sitten, jos huvittaa. Pentujen emo on lähes koko ajan keittiön tuolin päällä istumassa. Vasta perjantaina näin emon olevan enemmän liikkeellä kuin aiempina päivinä. Ehkä se oli tottunut siihen, että asuin siellä. Ensimmäisestä päivästä lähtien se oli sylissä aivan rauhallinen ja hiljaa paikoillaan pitkiäkin aikoja. Toivottavasti niillekin joku antaa hyvän kodin.

Torstai 27.11.

Olin illalla luvannut lähteä Andreean ja autonkuljettajan (jonka nimeä en siis valitettavasti muista) kanssa heti aamulla Constantaan, jonne on noin 70 km matka. Lähdimme aamulla noin klo 8. Kävimme Medgidian tarhalla, joka oli minulle tuttu paikka edelliseltä matkaltani. Sinne oli pari päivää aiemmin jätetty pari muutaman viikon ikäistä pentua. Kaksi pentua oli myös ilman emoaan, eikä niilläkään ikää tainnut olla kuin 4-6 viikkoa. Yhdellä emolla oli häkissään huolehdittavanaan noin neljän viikon ikäiset pennut. Onneksi joskus emokin on mukana.

Tuolta tarhalta lähdimme seuraavaan paikkaan, jossa oli lääkkeiden noutopiste. Tarha oli uusi. Koiria ei ollut montaa ainakaan näkyvissä. Yksi pieni pentukoira oli veikeä tapaus. Se mahtui aidan raosta menemään tarhan ulkopuolelle. Sieltä se sitten tuli reippaasti takaisin, kun kutsuhuuto tai oikeammin kutsuäännähdys tarhantädiltä kuului. Samassa pihapiirissä myydään IVECO-autoja, joten kaikenlaista toimintaa erilaisissa tiloissa on. Toivottavasti joku autonostoa harkitseva antaa kodin kodittomalle koiralle.

Matka Constantaan jatkui. Tiet olivat sangen huonossa kunnossa, joten ajonopeus vaihteli 20-60 km/h. Auton ikkunasta näkyi asuinrakennuksia, joiden pihalla kasvatettiin perunaa ja kasviksia. Muutamissa paikoissa oli kanoja.

Constantassa menimme suoraan valtion virastotaloon, jossa virkailija tarkistaa kaikkien koirien EU-passissa olevat rokotustiedot ja lyö sitten virallisen tarkistusleiman passiin. Vasta tämän jälkeen koira on valmis lähtemään uuteen kotiinsa ulkomaille. Andreealla oli iso nippu näitä EU-passeja mukanaan, koska Cerdanovasta ja muualtakin hänen hallinnollisessa hoidossaan olevien tarhojen koirat saavat kodin mm. Ruotsista ja Italiasta Suomen lisäksi ja jokaisella lähtevällä koiralla tulee olla tietenkin oma passi kunnossa.

Odottaessamme leimojen saantia menimme Metro-nimiseen supermarkettiin. Tavaraa oli paljon ihan kuin meillä esimerkiksi Prismassa. Ensimmäiseksi huomasin, että myymälän katto on korkealla. Korkeutta tarvitaan, koska myyntihyllyjen yläpuolella oleva tila on varastotilaa. Myymälän käytävillä trukit kulkevat asiakkaiden seassa sulassa sovussa. Suomeen verrattun hintataso on ruokatarvikkeita lukuun ottamatta alhainen. Ostokset kerätään kärryihin ja sitten on vuorossa kassa.

Kassakuitti on noin A4-kokoinen paperi, jonka tietokone syytää. Ostokset maksetaan kuten meilläkin käteisellä tai kortilla. Sitten tuleekin poikkeus Suomeen verrattuna. Ulos ei voi mennä ennen kuin tarkistaja on tutkinut ovatko kuitissa olevat tiedot ja ostokset yhtäläiset. Näitä tarkistajia on 5-6 henkilöä siinä ulko-ovella, joten luistaa tästä tarkistuksesta ei voi.

Kuljettaja ja Andreea esittelivät minulle Constantan turistien suosimaa hotellialuetta. Mustanmeren aallot löivät rantaan syksyisen korkeina. Vastakohta sen alueen rakennusten ja romanialaisten asuinalueiden välillä on huikea.

Saatuamme portinvartijalta EU-passit takaisin (työaika oli jo päättynyt) lähdimme ajelemaan takaisin Cerdanovaan.

Söimme Cerdanovassa. Sitten olikin aika mennä majapaikkaan ja nukkumaan.

Perjantai 28.11.

Kävelin tarhalle klo 9 aikoihin. Nyt vasta oli aikaa antaa tuomiani pieniä herkkupaloja Cernavodan tarhan koirille ja tarhantädeille. Juttelin, pidin sylissäni, rapsuttelin niitä - ja yht´äkkiä huomasin neljä tuntia menneen. Koko sen ajan tarhalla työskenneltiin päivän rutiinien parissa. Koiria rokotettiin, annettiin lääkettä, tehtiin pieniä operaatioita, siivottiin ja tuntui siltä, että työt eivät sieltä lopu, mutta ei lopu rakkaus eläimiä kohtaankaan.

Sovimme illan ohjelmasta ja lähdin majapaikkaan. Otin pienet päiväunet, jotta jaksaisin taas. Noin klo 18 alkoi majapaikan läheisellä kauppakadulla iso show. Oli kolme isoa screeniä, jolta voi katsoa ohjelmaa, jollei aivan lavan reunalle ollut päässyt tai joutunut jopa lavan takana olemaan. Kuuluisa romanialainen laulajatar ja kolme tanssijatarta esiintyivät. Laulut olivat kuulemma suosittua romanialaista poppia. Kuulijoita oli vauvoista vaareihin arvioni mukaan ainakin satoja ellei jopa paria tuhatta. Tämä lavashow kesti noin kaksi tuntia ja sen päätyttyä screenillä esiintyi nauhoitetussa osiossa PSD-puolueen edustajia. Tämä kaikki järjestettiin siksi, että haluttiin aktivoida seuraavana sunnuntaina pidettäviin parlamenttivaaleihin äänestäjiä. Andreea esitteli minut tältä alueelta aiemmin valitulle senaattorille ja Cernavodan kaupunginjohtajalle, joka on poikkeuksellisesti nainen. ”Todistusaineistoksi” otettiin kummastakin tapahtumasta valokuva.

Meitä syömään lähtijöitä oli nyt neljä Andreea, autonkuljettaja vaimonsa kanssa ja minä. Olimme vaihtaneet ruokapaikkaa, vaikka Serifkin on ihan hyvä. Tämä on lähempänä majapaikkaa. Ruoka oli todella hyvää. Jälkiruoka oli jotain tyypillistä romanialaista, jota voi maittavaksi sanoa. Onneksi olin päivällä pakannut, koska nukkumaan menin itselleni aika myöhäiseen aikaan.

Lauantai 29.11.

Lentoni lähtöaika oli klo 13. Meidän oli lähdettävä koirien kanssa matkaan klo 8.40, jotta varmasti olisimme perillä. Alkumatka oli hyvää asfaltoitua tietä, kaksi kaistaa molempiin suuntiin, mutta loppumatkalla oli myös pätkiä, jossa nopeus oli 0-10 km/h väliltä. Tämä johtuu osin liikennevalojen puutteesta, osin tietöistä ja osin liikennesääntöjen noudattamisen omaleimaisuudesta tai sääntöjen puutteesta. Lentokentällä olimme kyllä ajoissa eli klo 11.45. Otimme pienet matkalaiset pois pakettiautosta. Patrizio vapisi ensin, mutta rauhoittui pidettyäni sitä sylissäni ja puheltuani sille niin rauhoittavasti kuin vain osasin. Sille annettiin pipetillä rauhoittavia tippoja lentomatkan ajaksi. Teresa-kulta oli kuolannut valtavasti. Pitelin sitäkin mahdollisimman lähellä itseäni, mutta peloissaan ressukka oli kuitenkin. Kuljettaja pyyhki kuolaa pois sen suupielistä ja jaloista. Sillekin annettiin samoja rauhoittavia tippoja. Niitä annetaan myös suomalaisille koirille vastaavassa tilanteessa. Tietääkseni ovat luontaistuotteita, mutta auttavat lentopelossa.

Lentokentällä on omat seikkailunsa koirien saamiseksi lentokoneeseen. Se ei riipu koirista, vaan byrokratiasta. Sääntöjä noudatetaan virkailijan arviointien mukaan; joskus saa kaksi koiraa olla samassa isossa, lentoyhtiön hyväksymässä lentohäkissä, joskus taas ei. Samoin on tiedettävä ne eri paikat, missä pitää käydä ja mitä pitää milloinkin näyttää ennen kuin niiden matka koneeseen voi konkreettisesti alkaa.

Finnairin kone oli aivan aikataulunsa mukaisesti Helsingissä. Pia ja lapsensa sekä Patrizion ja Teresan omistajat olivat meitä odottamassa. Olin onnellinen nähdessäni, että ne koirat, jotka olin nähnyt jo ensimmäisellä käynnilläni Cernavodassa, saivat oman kodin. Ja uudet omistajat saivat ihanat koirat omikseen.

Tarja

© 2012 Kodittomien koirien ystävät | Hemlösa hundars vänner | Friends of Homeless Dogs | info@koirienystavat.com