Virheviesti

Deprecated function: The each() function is deprecated. This message will be suppressed on further calls funktiossa menu_set_active_trail() (rivi 2405 tiedostossa /home/koirieny/public_html/includes/menu.inc).

Matkakertomus, marraskuu 2007

Lentokone laskeutui Bukarestiin keskiviikko iltana. Minä tapasin Tina Sterner, sihteeri Hundhjälpenistä, samoin tapasin Laurentiu Vasilescu, joka on Save The Dog'sin pomo projektissa Romaniassa. Monen hetken ja ahtaamisen jälkeen pääsimme kaikki mahtumaan Lautentiuksen autoon. Hän ajoi meidät hauskaan Bed and Breakfast motelliin Bukarestissa, jossa me nukuimme muutaman tunnin.


Kiva pieni koira joka asui motellin pihassa.

Aamulla Laurentiu haki meidät yhdessä Andrean kanssa, joka on Save The Dog'sin hallituksen jäsen Romaniassa. Automatkalla sain nähtyä jo vähäsen miltä Bukarestissa näyttää. Komeita rakennuksia seisoi monen väristen hökkelien vieressä. Liikenne oli kaoottista, ihmiset kaasuttivat, jarruttivat ja tööttäilivät jatkuvasti. Jotenkin liinenne kuiten sujui hyvin ja näin vaik kaksi kolaroitua autoa matkallani. Näin monia koiria jotka käveleskelivät pitkin katuja. Minun reissuni Romaniaan shokeerasi "kuoleman tarhallaan" Bukarestissa.

"Kuoleman tarhan" jälkeen olimme väsyneitä ja surullisia.Me pysähdyimme ostamaan virvokkeita bensa-asemalta ennekuin jatkaisimme matkaa Cernavodaan. Onneksi sinne oli hiljan rakennettu moottoritie joten 167 km matka taittui nopeasti. Me halusimme ajaa suoraan tarhalle jotta pääsisimme tapaamaan koiria. Odotin kovasti tapaavani Ellan, koiran jonka oli adoptoinut.


Tulo tarhalle
Herkkuja!

Kun pääsimme perille tapasimme paljon iloisia koiria ja tarhan henkilökuntaa ja miös Lilin joka sosiaalisoi ja arvioi tarhan koiria. Hänellä oli nimipäivä jotan meille tarjottiin paljon kaikkea hyvää. Jonkin ajan kuluttua sain vihdoin tavata Ellan. Se tuli heti aidan reunalle ja hyppeli ja touhusi jotta varmasti huomaisin sen. Olin niin iloinen nähdessäni Ellan! Tapasin siellä myös paljon muita koirie, mm. kummikoira Rexin.

Näin muutamia koirian jotka ovat Hundhjälpenin sivuilla ennenkuin oli aika taas jatkaa ja mennä tapamaan Sara Turettaa. Cernavodassa oli paremmat tilat tarhalla, joskin tarhan talo oli hiukan rappeutunut, mutta sisältä kyllä kodikas. Minä, Tina ja Laurentiu ajoimme Seriff-nimiseen ravintolaan. Söin siellä pastaa,kanaa ja gorgonzolaa. Se oli todella hyvää!

Seuraavana aamuna ajoimme Medgidiaan. Siellä Save The Dog'silla on autoklinikka ja myös muutamia koiria jotka odottavat kotia Suomesta ja Ruotsista.Pihassa asui myös suuri possu ja vuohi, ne olivat valtavan suloinen pari. Minä sain myös tavata henkilökunnan maskotin Luca-aasin. Se sai oman loimen vierailumme aikana, joka oli hieman liian suuri, mutta se kelpasi silti Lucalle.


Luca

Medgidiassa kävimme läpi vanhat koirat Hundhjälpenin sivuilta ja valitsimme samalla uusia. Monet niistä olivat kaltoin kohdeltuja ja ovat asuneet pihalla vailla minkään laista suojaa. Osa koirista oli saanut jo uuden kodin Ruotsista.

Marcella Rex

Minä ehdin myös auttaa hevosen kanssa joka tarvitsi kipeästi apua. Hevonen oli hyvin laiha ja sillä oli haava lonkassa. Alina, eläinlääkäri sanoi että he olivat miettineet ostavansa hevosen omistajalta joka oli romani.

STD'n henkilökunta tarjosi meille lounaan; perunakeittoa ja leipää. Oli mielenkiintoista oppia romanialaista ruokakultuuria.

Medgidiasta ajoimme takasin Cernavoddan tarhalle. Me saimme paljon uutta tietoa Hundhjälpenin sivuille ja samalla muutaman uuden koiran. Tapasin myös yhden urhean pienen naaras koiran nimeltä Isabell. Se oli tullut tarhalle häntä murtuneena, häntä otettiin pikapuoliin kokonaan pois. Nyt se on valmis tulemaan mukaan Hundhjälpenin adoptio-ohjelmaan. Se joka Isabellan tulee omistamaan, saa olla hyvin onnellinen, minä lupaan!


Isabell

Seuraava päivä kului kokonaan valitessa koiria adoptio-ohjelmaan. Koira koiralta menimme läpi yksitellen. Me hellimme koiria ja kokeilimme miten ne reagoivat eri tilanteisiin ja otimme valokuvia. Se oli todella mielenkiintoista oppia kuinka koiria voidaan arvioida. Olin aivan uupunut illalla kaikista asioista, mutta silti nukahdin vasta klo 22. Keskiyöllä Trina tuli herättämään minut ja kertoi että auto jolla meidän olisi tarkoitus päästä lentokentälle odotti jo pihassa. Meille tuli todella kiire.


Lentokentällä

Meillä oli pakettiautossa mukana seitsemän todella ihanaa koiraa. Viisi niistä menisi Ruotsiin ja kaksi minun kanssani Suomeen; adoptio koirani Ella ja Wendy jolle tarjoan sijaiskodin. Lentkentällä tuli pieniä ongelmia eläinlääkärin kanssa jonka piti leimata passimme, lopulta hän leimasi ne, mutta aivan viimeisenä. Minä kadotin Trinan ja Andreen lentokentän hulinassa, en ehtinyt hyvästellä. Mutta onneksi Trina löysi minut porteilta ja ehdimme jutella vielä tovin ennen lähtöäni.

Lentokone teki välilaskun Frankfurtiin. Siellä varmistin että koirat varmasti lastataan Suomeen menevään koneeseen. Kyllä, koneeseen oli lastattu kolme koiraa, eli Ella ja Wendy oli saanut matkaseuraa. Kun me saavuimme Helsinkiin, oli sulhaseni Fredrik meitä vastassa. Se oli tunteellinen tilanne joka tavalla. Ella ja Wendy ottivat tilanteen hyvin ja saivat nauttia sitten lihapullista.

Autossa matkalla Vaasaan sain vasta alkaa sulattelemaan sitä kaikkea mitä olin nähnyt. Kaikkea kurjuutta ja kärsimystä. Mutta samalla mietin kaikkea mukavaa mitä olin nähnyt tarhalla ja kaikkia niitä ihania työntekijöitä Cernavodassa ja Medgidiassa. Haluan päästä vielä joskus takaisin!

© 2012 Kodittomien koirien ystävät | Hemlösa hundars vänner | Friends of Homeless Dogs | info@koirienystavat.com