Virheviesti

Deprecated function: The each() function is deprecated. This message will be suppressed on further calls funktiossa menu_set_active_trail() (rivi 2405 tiedostossa /home/koirieny/public_html/includes/menu.inc).

Jennyn matkakertomus 11.–18.4.2014

Matkakertomus Romanian-matkaltani 11.–18.4.2014

Tämä oli jo 17. matkani Romaniaan KKY:n aikana, mutta monen eri syyn takia oli vierähtänyt jo yli puolitoista vuotta siitä, kun viimeksi kävin tarhalla. Oli jännittävää päästä taas seuraamaan Save the Dogsin toimintaa, sillä vaikka moni asia oli vielä ennallaan, oli moni asia tietenkin ehtinyt kehittyä viime reissultani.

Matkustin puolisoni Samin kanssa, ja tarkoitus oli tehdä yhdistetty tarha- ja lomamatka, sillä oli Samin ensimmäinen kerta Romaniassa. ”Virallista” ohjelmaa olivat vierailut kaikilla KKY:n yhteistyötarhoilla: Cernavodassa, Medgidiassa ja Sibiussa.

Kone laskeutui Bukarestiin perjantaina klo 12. Saimme nopeasti vuokra-auton ja suuntasimme heti kohti Cernavodaa. Autoa olen ajanut jo aika monta kertaa Romaniassa, vaikken sitä kenellekään suosittelisi. Liikennekulttuuri on aika kaoottinen, tiet ajoittain erittäin huonokuntoisia, ja aina pitää tietenkin varoa kulkukoiria ja jopa hevoskärryjä.

Lähellä Cernavodaa joutuu aina maksamaan tietullin, ja liikenne oli sinä päivänä aika vilkas, joten jouduimme jonottamaan hetken. Siinä näin ”sen koiran”. Jokaisella matkalla tulee vastaan ”se koira”, joka jättää sydämeen särkevän jäljen. Tämä koira oli narttu, ja sillä oli ihan selkeästi pentuja. Se kerjäsi autojen ikkunoista ruokaa ja oli luultavasti jättänyt pennut johonkin suojaan. Kukaan ei koirasta välittänyt, vaikka se käveli autolta toiselle ja katsoi ihmisiä suoraan silmiin, häntä varovasti heiluen. Kun se saapui meidän autollemme, laskin ikkunan alas ja heitin sille Lufthansan tarjoaman sämpylän, jonka olin säästänyt juuri tällaista tilannetta varten. Narttu söi sen sekunnissa ja jäi malttamattona odottamaan seuraavaa sämpylää. Jouduin murtuneena kertomaan tälle koiralle, että meillä ei ollut enempää, mutta lupasin tuoda sille jotain paluumatkalla.

Tietullin jälkeen ajoimme suoraan Cernavodan uudelle tarhalle eli Footprints of Joylle. Sydämeni täyttyy aina ylpeydestä, kun ajetaan sen viimeisen kukkulan yli, jonka takaa paljastuu tarha-alue kaikessa kauneudessaan. Tätä mekin olemme olleet mukana rakentamassa – osana Romanian eläinsuojeluhistoriaa.

Kummihevoset olivat työjärjestyksessä ensimmäisenä. Hevosista vastaava eläinlääkäri Roxana esitteli meille vanhat tutut hepat ja myös uusimmat tulokkaat: Margheritan ja Punkin. Cernavodassa oli satanut kaatamalla monta päivää ja hevoset olivat likaisia mutta tyytyväisen näköisiä.

Saimme myös nähdä uuden, hienon tallin, joka on osittain KKY:n rahoittama – kiitos siitä kaikille lahjoittajille!

Hevosten jälkeen menimme suoraan aasiaitaukseen. Cernavodan tarhalla on tällä hetkellä 58 aasia, ja Roxana näytti meille kaikki eri ryhmät (nuoret, aikuiset sekä erityishoitoa vaativat).

Ehdimme myös ottaa kuvia ja tutustua paremmin kolmeen adoptio-ohjelman koiraan. Sen jälkeen istuimme vielä tovin Roxanan kanssa juttelemassa mm. Save the Dogsin valistusohjelmasta. Footprints of Joyn tarhalla vierailee koululaisia sekä Medgidiasta että Cernavodasta tutustumassa eläimiin.

Kun pääsimme hotelliin illalla, olimme jo niin väsyneitä pitkän päivän jälkeen, että menimme suoraan nukkumaan.

Seuraavana aamuna joimme nopeat aamukahvit hotellissa ja menimme autolla Save the Dogsin asuntoon. Siellä meitä odotti Sara Turetta. En ollut nähnyt häntä moneen vuoteen, ja hän olikin päättänyt tulla Romaniaan päivää suunniteltua aikaisemmin vain tavatakseen minut. Olihan meillä luonnollisesti paljon keskusteltavaa, ja vaikka sähköpostitse ja puhelimitse olemmekin koko ajan yhteydessä, on kuitenkin eri asia tavata kasvotusten.

Saran mukana oli myös kaksi ruotsalaista vapaaehtoista, ja ajoimme yhdessä Medgidian tarhalle. Adoptiovastaava Adi otti meidät iloisesti vastaan, ja aloitimme heti ”työt” eli adoptiokoirien kuvaamisen ja arvioinnin.

Arvioitavia koiria oli paljon, ja päätimme ottaa niitä aitaukseen eli koirien leikkialueelle pienissä ryhmissä. Tämä tapa on hyödyllinen mm. siksi, että näkee miten koirat reagoivat toisiinsa. Koirat olivat, kuten aina, aivan ihania. Niitä oli monen näköisiä ja kokoisia, eikä voinut olla rakastumatta uudelleen ja uudelleen.

Kun adoptio-ohjelman koirat oli käyty läpi, menimme porukalla myöhäiselle lounaalle Medgidian keskukseen. Mukana oli Saran ja ruotsalaisten lisäksi Adi ja eläinlääkäri Alina. Lounaan jälkeen Alina halusi näyttää meille jotakin. Minulle tuli täysin yllätyksenä, että hän oli perustanut oman eläinlääkäriklinikan Medgidiaan. Hänen työnsä Save the Dogsilla jatkuu luonnollisesti, mutta tällä tavalla hän saa myös mahdollisuuden auttaa Medgidian asukkaita laajemmin. Klinikka oli erittäin siisti ja viittä vaille valmis.

Lähdimme Saran kanssa ajamaan takaisin Cernavodan vanhalle tarhalle, jossa sijaitsee edelleen klinikka. Rahoitus uuteen klinikkaan on valmis, ja toivon mukaan rakennustyöt voidaan aloittaa kesällä.

Vanhalla tarhalla kävimme tervehtimässä klinikan potilaita sekä vanhan tarhan koiria, joita on vielä jäljellä melkein 200.

Illalla menimme vielä Saran ja ruotsalaisten kanssa syömään vakiopaikkaamme Serifiin. Illallisen jälkeen oli aika hyvästellä Sara, sillä jatkaisimme matkaa Sibiuun heti seuraavana aamuna.

Kun saavuimme tietulliin, jonka luona olin perjantaina ruokkinut sitä imettävää narttua, yritin etsiä sitä, mutta sitä ei näkynyt. Luultavasti se oli juuri silloin huolehtimassa pennuistaan. Ajomatka Sibiuun meni hyvin, vaikka moottoritien jälkeiset vuoristotiet voivat olla aika petollisia. Kuolleita koiria varsinkin moottoritiellä oli paljon, ja aina huoltoasemien lähellä, missä koirat yleensä majailevat. Pysähdyimme monta kertaa ruokkimaan kulkukoiria, mutta onneksi emme nähneet hirveän nälkiintyneitä tai loukkaantuneita tapauksia.

Sibiussa moikkasimme kummikoiria ja keskustelimme Animal Lifen tulevaisuudensuunnitelmista, joihin kuuluu oman tarhan rakentaminen. Tästä kerromme pian lisää, sillä projektissa tullaan tarvitsemaan kaikkien teidän apua!

Lomailun jälkeen palasimme Suomeen pitkänäperjantaina. Kyydissä oli pieni Moldy, joka oli ainut ohjelmastamme adoptoitu koira. Moldy meni muutamaksi päiväksi kummivastaavallemme Leenalle kotihoitoon, kun omistaja oli matkoilla.

Matka oli erittäin onnistunut kaiken kaikkiaan. Sami oli urhea kanssamatkustaja, ja hänen sanansa matkan jälkeen pätevät varmaan meihin kaikkiin: ”En ole kyllä tajunnut ennen, kuinka paljon niitä koiria oikeasti siellä on”. Se täytyy nähdä itse, jotta tajuaa. Se on ihan totta.

Jenny Vestlund

KKY:n puheenjohtaja

© 2012 Kodittomien koirien ystävät | Hemlösa hundars vänner | Friends of Homeless Dogs | info@koirienystavat.com