Virheviesti

Deprecated function: The each() function is deprecated. This message will be suppressed on further calls funktiossa menu_set_active_trail() (rivi 2405 tiedostossa /home/koirieny/public_html/includes/menu.inc).

Päivin matkakertomus maaliskuu 2016

 
Jätin mielelläni Suomeen räntäsateen, kylmyyden ja harmauden. Tarhamatkan teki tällä kertaa vuoden vaihteessa perustettu adoptiotiimi, johon kuuluvat yhdistyksessä jo viisi vuotta ahertaneet Johanna ja minä. Matkan ensisijainen tarkoitus oli etsiä adoptioon soveltuvia koiria ja tutustua uuteen Romanian adoptiovastaavaan: nähdä hänen toimintatapansa ja ajatuksensa adoptiokelpoisista koirista. Tämän matkan jälkeen käynnistäisimme adoptio-ohjelmamme, kun saamme kasvokkain varmistuksen myös Romanian pään sijoitusvastaava toimintatavoista. Saavuimme Romaniaan myöhään maanantai-iltana yli kymmenen tunnin matkustamisen jälkeen ja edessämme oli kaksi kokonaista päivää Romaniassa. Lämmin tuuli puhalsi meihin päin kun astuimme ulos lentokoneesta, Romaniassa ei onneksi ollut enää lunta. Save the Dogsin työntekijä Ioan oli meitä vastassa ja samoin englantilainen eläinlääkäriopiskelija Niki, joka oli tullut kahdeksi viikoksi työharjoitteluun Save the Dogsin eläinlääkäriasemalle Cernavodaan ja Medgidiaan. Heti kun täpötäysi automme lähti liikkeelle lentoasemalta, näimme ensimmäisen katukoiran, joka nukkui lentoaseman edustalla.
 
Matkamme aikana Romanian kaduilla näkyi satoja koiria. Välillä oli vaikea erottaa olivatko nämä koirat katukoiria vai "omistettuja" koiria. Osa näistä koirista oli kaduilla eläviä katukoiria, mutta suurella osalla koirista oli "koti" ja "omistaja". Romaniassa on tapana laittaa koirat kaduille ulkoilemaan itsekseen ja omistajat antavat koirille vain päivittäisen ruoan. Koirat ajetaan kodeista kaduille, jossa niiden on pärjättävä itsekseen. Koiraparat elävät suurimman osan ajastaan siis kaduilla, vaikka niillä olisi koti tai vaihtoehtoisesti ne elävät koko elämänsä pihalla narun päässä tai porttien sisällä. Suurin osa koiranomistajista ei ole todennäköisesti koskaan käyttänyt koiraansa lenkillä tai edes omistanut hihnaa. He pääsevät helpommalla aukaisemalla portin oven ja häätämällä koiran pihalle. Näin tehdään myös kaupunkioloissa, joissa koirat ovat jatkuvassa vaarassa jäädä auton alle. Kaikki katujen koirat ovat likaisia ja pitkäkarvaisilla turkki on takkuinen.
 
Lemmikkieläinkulttuuri on Romaniassa karu. Keskeisenä ongelmana eläinten hyvinvoinnin kannalta on, että koirat ja kissat eivät ole perheenjäseniä vaan verrattavissa tavaraan, jonka voi heittää kyllästyttyään kadulle kuin jätteen. Jätteitä ja roskia näkyi joka puolella katujen varsilla ja ihmisten pihoissa. Mistään ei välitetty, kuten ei koiristakaan. Tuntui kuin olisin vieraalla planeetalla: hullussa paikassa, maailmassa, jossa yhteiskunta ei toimi. Save the Dogsin toimipaikassa Cernavodassa, jossa myös yövyimme  tuli vastaan useita "omistettujen" koirien laumoja. Koirat varoivat ihmisiä ja omistajat kohtelivat koiriaan usein kylmällä tavalla: välinpitämättömästi. Nukahdimme joka yö kaupungin koirien haukuntaan, kun "omistettujen" koirien laumat vahtivat katujaan yössä yhdessä kodittomien katukoirien kanssa. Tähän äänimaisemaan sekoittuivat myös kukon kieunta ja liikenteen melu.
 
Video "omistetuista" koirista seuraavana aamuna

 
Romaniassa on myös hieno puolensa, jota saimme nähdä jo heti kun Ion oli meitä vastassa lentoasemalla: ystävällisyys ja vieraanvaraisuus vieraita kohtaan. Aamulla heräsimme varhain ja matkustimme Save the Dogsin kohteliaan ja ystävällisen työntekijän Mariuksen mukana Cernavodan vanhalle tarhalle, jossa tapasimme meille tärkeän yhteistyöhenkilön Romaniassa: Jenniferin. Jennifer oli muuttanut vuoden alusta Ruotsista Romaniaan ja toimii nyt palkattuna työntekijänä tarhalla ja vastaa erityisesti koirien adoptioista. On äärimmäisen tärkeää ja hienoa, että saimme yhteistyökumppaniksemme ihmisen, joka tietää minkälainen koirakulttuuri meillä pohjoismaissa on, koska lemmikki-ilmastomme eroaa Romanian eläinkulttuurista kuin yö ja päivä.
 

Romanialaisen koiran, joka on kulkenut koko elämänsä kaduilla tai kasvanut tarhaoloissa, jota on kohdeltu usein välinpitämättömästi tai jopa väkivaltaisesti, on pienen koiran maailmassa melkoisen muutoksen keskellä päästyään Suomeen. Suomessa vieraat ihmiset kun saattavat lähestyä koiraa silitysmielessä, koiran on kuljettava hihnassa, tehtävä asiansa ulos ja olla haukkumatta ohikulkeville koirille ja ihmisille (juuri tämähän oli ollut niiden tehtävä aikaisemmin).  Jennifer pystyy arvioimaan onko tarhan koirilla mahdollisuuksia sopeutua pohjoismaiseen ympäristöön, koska hän näkee koirat päivittäin. Meillä muutaman päivän tarhamatkan aikana ei olisi mitenkään mahdollista tutustua tarhojen satoihin kodittomiin koiriin ja tehdä tätä valintaa. Tehtävä tuntuisi kerta kaikkiaan mahdottomalta! Aikaisemmin adoptiovastaavina toimineet, Englantiin muuttaneet Adrian ja Lili, olivat nähneet Pohjois-Eurooppalaista lemmikkikulttuuria, mutta heidän jälkeensä on ollut vaikea löytää sopivaa työntekijää, jolta löytyisi tätä näkemystä, siksi olemme erittäin kiitollisia Jenniferistä!

 

Kuva Jenniferistä, Save the Dogsin pitkäaikaisesta työntekijästä ja adoptiokoirien matkustuksesta vastaavasta Andreaasta ja Jenniferin koirasta Bilbosta:
Tutustuimme Cernavodan vanhan tarhan koiriin, joista yli puolet oli pentuja. Kymmenistä ja taas kymmenistä koiranpennuista on vaikea arvoida mitä näistä ikiliikkujista aikuisena tulee. Näimme iloista hyppimistä ja riehumista, jolloin koirien todellinen luonne jäi piiloon. Päätimme antaa koirien kasvaa ja Jenniferin etsiä joukosta adptiokelpoiset yksilöt, jotka tapaisimme seuraavilla tarhamatkoilla. Silmiimme osui kuitenkin surullinen pienikokoinen narttukoira tarhan perällä, joka kurkisti varovasti kopistaan olkien keskeltä. Kysyin Jenniferiltä koirasta ja hän kertoi harkinneensa juuri koiraa adoptio-ohjelmaan. Kyseessä oli vaatimaton, jo aikuinen koira Karma, joka pääsi tarhamatkamme päätteeksi etsimään kotia Suomesta (http://www.koirienystavat.com/adoptio-karma). Karma oli häkissään asuvista koirista kaikkein rohkein, ainoa jolla oli tällä hetkellä mahdollisuuksia päästä adoptiokoiraksi.
 
Kuva Karmasta ja sen vieläkin aremmista häkkikavereista:
Vanhan tarhan tunnelma oli hyvä: koiria oli suhteellisen vähän, joten melutaso oli alhainen ja tarha siisti. Eläintenhoitajat välittivät selkeästi tarhan asukkaista ja hoitivat työnsä hyvin. Ollessamme tarhalla kaksi nuorta miestä toi tarhalle löytyneen nuoren kodittoman koiran. Tarhalle tuli siis jo tuona aamuna yksi uusi asukas. Lisäksi cernavodalainen mies toi pienen koiransa steriloitavaksi. Cernavodan eläinlääkäriklinikka sijaitsee tarhan yhteydessä. Klinikalle on palkattu uusi työntekijä Diana. Diana ja eläinlääkäriharjoittelija Niki tekivät useita sterilointeja tuon päivän aikana. Yhden mm. Constantan tappotarhalta pelastetulle koiralle.
 
Eläintenhoitajat välittivät hoidettavistaan: eläintenhoitaja Daniela tervehtii tarhan nuorta asukasta kopin siivouksen lomassa.
Nuoret pojat toivat tarhalle löytämänsä koiran, eläintenhoitaja Silica ottaa tarhan uuden asukkaan vastaan:
Cernavodan eläinlääkäriaseman uusi eläinlääkäri Diana (vasemmalla) pääsi työskentelemään yhdessä englantilaisen eläinlääkäriopiskelijan Nikin kanssa. Kaksikko steriloi useita koiria ja kissoja päivässä: 
Kuva Constantan tappotarhalta pelastetusta kolmikosta, joista keskimmäinen steriloitiin samana päivänä kun olimme tarhalla, jossa myös klinikka sijaitsee.
Siirryimme uudelle tarhalle, jossa asuu arviolta kolmesataa koiraa. Koiria tuntui olevan joka puolella. Jos pienellä tarhalla adoptiokelpoisten löytyminen tarhalta oli vaikeaa niin nyt se vasta tuntuikin sitä olevan! Jennifer esitteli meille muutamia, jotka vaikuttivat sopivilta, ja me aioimme luottaa häneen arvioonsa myös muutaman seuraavan kohdalla. Jenniferillä on vahva koirakoulutustausta ja hän sai meidät vakuuttumaan taidoistaan.  Ennen kuin jatkoimme matkaamme Medgidian tarhalle, kurkistimme talleille, jossa oli juuri meneillään Dominiqin jalan leikkaus. Eläinlääkäri oli tullut leikkaamaan potilaan Save the Dogsin talleille ja iso operaatio suoritettiin ulkona, jossa valoa oli riittävästi. Oli hienoa tietää, että tähän leikkaukseen saatiin kerättyä avustussumma meiltä Suomesta. Meidän oli jatkettava matkaa vielä Medgidian tarhalle, josta koirat pyritään jatkossa siirtämään Cernavodan uudelle tarhalle. Medgidian tarhan pääasiallinen tarkoitus on tulevaisuudessa toimia erityisesti uusien koirien ja pentujen vastaanottopaikkana. Toki tarhalla elää muutama vanhempi koira-asukaskin. Kuten jo lähes pari vuotta tarhalla asunut adoptio-ohjelmaamme päässyt rauhallinen Foxy (http://www.koirienystavat.com/fi/adoptio-foxy).
 
Kuva kun Johanna ja Jennifer ovat arvioimassa koiria Medgidiassa, mukana myös testikoirat Frame ja Bilbo:
Arviointitiimiimme Romaniassa kuuluivat myös miehiä edustava Tibi, joka pystyi kertomaan tiedot ja asiat tarkemmin työntekijöille romaniaksi.
Kuvassa Tibin (oikealla) kanssa seuraamassa koirien arviointeja eläintenhoitaja Costi:
Jennifer otti mukaansa Medgidian tarhalle koiransa Framen ja Bilbon, jotka toimivat "testikoirina" adoptiokoiraehdokkaita varten. Jennifer on adoptoinut Bilbon Save the Dogsin tarhalta ja uroskoira on tasapainoisen luonteensa ansiosta erinomainen testikoira. Pieni Frame edusti testissä narttukoiria. Foxyn lisäksi saimme adoptio-ohjelmaan jo kaksi muuta koiraa tältä tarhalta, joista toinen, Nadine on jo lisätty ohjelmaamme. Koirien arvioiminen on äärimmäisen hidasta. Yhden päivän aikana pystyy arvioimaan vain muutamia koiria, jotka olisi tärkeä nähdä myös muina päivinä. Kuvasin vielä nopeasti tarhalta kummikoiramme Guccin ja vilkaisimme karanteenitiloja. Siellä Jennifer ja Johanna selvittivät pelokkaan Samin tapausta, josta myöhemmin tuli kummikoiramme.
 
Seuraavana päivänä heräsimme sateiseen aamuun varhain ja menimme Cernavodan vanhalle tarhalle tutustumaan vielä kertaalleen tuttuihin adoptioehdokkaisiin. Onneksi sade ja ilma oli kohtuullisen lämmin, joten se ei aiheuttanut kylmyyttä tarhan ja katujen asukkaille. Tervehdin heti tarhalle tullessamme makupalapussin kera Karmaa. Lähestyin sitä varovasti, halusin vielä testata miten Karma antaa käsitellä itseään ja ottaa syliin. Jäykkänä ihmisen kosketuksesta se antoi ottaa itsensä syliin ja siinä me istuimme häkissä, koirankopin päällä pitkän tovin. Tarkistin myös Karman hampaat, jotka näyttivät puhtailta. Hiljainen tyttö sai kiitokseksi tapaamisesta vielä monta makupalaa ja "dentasticksin" Suomesta.  Mihaela tuli hakemaan meitä Cernavodan tarhalta ja matkamme jatkui Mangaliaan.
 
Video Karmasta
 
Matka Cernavodasta Mangaliaan kesti noin tunnin, pysähdyimme tankkaamaan auton huoltoasemalle, josta Mihaela oli marraskuussa pelastanut auton alle jääneen Sarahin. Huoltoaseman työntekijät olivat soittaneet koirasta, joka oli hylätty asemalle ja pian se oli jäänyt vilkkaasti liikennöidyllä alueella auton alle. Mihaela kiidätti silloin Sarahin kiireesti eläinlääkäriasemalle Bukarestiin, josta löytyivät tarvttavat kuvantamislaitteet. Kuin ihmeen kaupalla Sarah oli selvinnyt ilman suurempia vammoja ja sen sisäelimet olivat säilyneet vahingoittumattomattomina. Koira on toipunut täysin onnettomuudessa ja on varattu nyt Sveitsiin. Sarah pääsee matkaamaan lähiaikoina uuteen kotimaahansa.
 
Kuva Sarahista löytöhetkellä:
 
Video Mihaelan tarhan sisätiloista, jossa myös Sarah esiintyy
 
Mihaelan tarha sijaitsee lähellä Mustan meren rannikkoa, joka on suosittua turistialuetta kesäaikaan. Hänen kotinsa sijaitsee lähellä tarhaa, jonne hän kuulee koirien haukunnan sisälle saakka. Save the Dogsin tekemän työn ansiosta Cernavodassa ja Medgidiassa ei liiku koirien kiinniottajia, joka kuljettaisivat koiria kunnallisille tarhoille. Valitettavasti vastaavasti Mangaliassa tämä on todellista arkipäivää. Kunnallisilla tarhoilla lopetus tapahtuu brutaalein keinoin ja kukaan ei valvo eläinten oloja tappotarhoilla. Koirat kärsivät ennen kuolemaansa janosta, ravinnon puutteesta ja sairauksista, sekä talvella kylmyydestä. Jokainen Mihaelan pelastama koira joutuisi Mangalian kunnalliselle tappotarhalle tai kuolisi tai vaihtoehtoisesti "villiintyisi" kadulle. Save the Dogsin puheenjohtaja Sara Turetta on yrittänyt käydä neuvotteluja Mangalian kaupunginjohtajan kanssa, että Mangaliassa päädyttäisiin samanlaiseen inhimillisempään koirapopulaation hallintaan kuin Cernavodassa ja Medgidiassa, mutta valitettavasti tuloksetta. Siksi Mihaelan tarha on jo ääriään myöten täynnä ja tarhalla asuu arvioilta kahdeksankymmentä koiraa, koska Mihaela ei uskalla jättää koiria tarhan ulkopuolelle.
 
Saavuimme Mihaelan Staad-tarhalle, vanhalle tehdasalueelle, jossa oli paljon hylättyjä rakennuksia. Tyhjillään olevia rauniorakennuksia tuntuu olevan Romaniassa erityisen silmiinpistävän paljon. Mihaela on rakentanut tarhansa hylätyn ja osittain purkautuneen tehdasrakennuksen sisään. Hän on vuokrannut rakennuksen, eikä voi tehdä suuria rakenteellisia muutoksia tarhalla, koska ei voida taata päättäisikö vuokranantaja keksiä muuta käyttöä tehdasrakennuksilleen. Mihaela on yrittänyt ostaa rakennuksen, mutta omistaja on pyytänyt häneltä tähtitieteellisiä summia, joten tarhalla eletään päivä kerrallaan. Suuria parannuksia on saatu, kun tarhalle tulee nykyisin juokseva vesi ja lisäksi pihalle tuotu kontti antaa talvella lämpöä pienille koirille ja pennuille.
 
Kuvassa Johanna ja tarhan koiria:
Kun astuimme tarhan ovista sisään meitä oli vastassa parikymmentä iloista ja haukkuvaa koiraa, sekä tarhan eläintenhoitajina toimivat Simona ja hänen siskonsa. Usean tunnin tutustelun jälkeen ja Mihaelan kanssa keskustellen valitsimme joukosta viisi koiraa adoptio-ohjelmaamme. Adoptio-ohjelmaamme varatut koirat ovat: Mangalian kunnalliselta tarhalta pelastetut Toto ja Alice, pienenä pentuna löydetty Bonnie, Tienvarrelta vasta löydetyt Luisa ja Emi, sekä autosta tielle heitetty Dollie. Heti seuraavaksi koirilta otettiin matkamme jälkeen verikokeet ja jäämme odottamaan verinäytteiden tuloksia, joiden odottelu kestää viikkoja, koska tulokset analysoidaan vielä Saksassa. Onneksi Mihaelalla on näkemystä pohjoismaisesta koirakulttuurista, koska hän on asunut vuosia ulkomailla ja jopa käynyt kahdesti aikoinaan työmatkalla Suomessa. Käytyämme läpi adoptioon soveltuvat koirat yhdessä Mihaelan kanssa, keskustelemme myös tarhan koirien olojen parannusmahdollisuuksista. Mihaela kertoi haaveestaan rakentaa koirille uuden ulkoilualueen tarhan edustalle. Paikka toimisi myös sosiaalistamisalueena ja siinä pystyttäisiin harjoittelemaan myös hihnassa kulkemista. Olimme heti innoissamme ja kerroimme, että suomalaiset lähtevät varmasti tukemaan hanketta jos hän tarvitsee rahallista tukea. Jäämme odottelemaan voisiko hanke toteutua. Mihaelan päivät täyttyvät tällä hetkellä koirien hoidosta tarhalla, noin kerran viikossa hän kuljettaa steriloitavat koirat Save the Dogsin klinikoille steriloitavaksi ja hän työskentelee seitsemänä päivänä viikossa ilman lomia. Olisi hienoa auttaa häntä jollakin tavoin tarhansa pyörittämisessä Suomesta käsin ja ulkoilualueen rakennuskustannuksien maksaminen voisi olla yksi vaihtoehto.
 
Video tarhan koirista piha-alueella, joka on koirien ulkoilualue tällä hetkellä
 
 
Päivän päätteeksi Mihaela vei meidät syömään ruokaravintolaan, jossa keskellä lattiaa makasi kissa. Ravintola oli adoptoinut katukissan, joka sai liikkua vapaasti ruokailupaikassa. Tietysti pidimme paikasta erityisesti tämän vuoksi. Paluumatkalla Cernavodaan ajaessamme moottoritietä, Mihaela huomaa tien laidalla koiran. Liikenne on vilkasta ja koira tien toisella puolella, joten emme pystyneet pysähtymään, mutta Mihaeala pyysi meiltä valmiiksi muutaman herkkupalan jos koira on vielä takaisin tullessa tien vierellä. Hänellä on yleensä aina koiranruokaa mukana autossa uusia löytyneitä tapauksia varten, joita tulee vastaan päivittäin.
 
Kuva kissasta, joka oli saanut kodin ruokaravintolasta Mangaliasta:
Toto
Dollie
Emi Mihaelan sylissä:
Luisa (mustan koiran takana):
Alice, jolle Simona laittaa lääkettä korviin. Alicella on vielä karvattomia kohtia korvissa syyhyn jäljiltä:

Kiitämme Mihaelaa hienosta päivästä ja samalla kiitämme Save the Dogsia upeasta työstä eläinten hyväksi, joka myös tukee Mihaelaa adoptioiden ja sterilointien avulla ja jonka ansiosta olemme löytäneet myös Mihealan yhteistyökumppaniksemme ja ihania adoptiokoiria.
 
Minulla jäi ikävä vastakohtaisuuksien Romaniaa, vaikka olikin taas mahtava haistella Suomen raikasta ilmakehää ja nauttia siisteydestä, sekä arvostaa turvallisia sääntöjä. Olisin kuitenkin halunnut jäädä Romanian tarhoille likaisissa tarhavaatteissa, sosiaalistamaan koiria lisää ja antaa niille näin paremmat mahdollisuudet oikeaan kotiin. Jäämme kuitenkin odottelemaan Mihaelan tarhalta valitsemiemme koirien terveystestituloksia, joilla on mahdollisuus saada luonteensa puolesta koiranarvoinen elämä Suomessa.  Vielä muutama viikko ja odotus loppuu. Päätteeksi vielä kuvia muutamista koirista, joiden testituloksia jäämme odottamaan Mihaelan tarhalta. Sillä välin Jennifer todennäköisesti ehtii lähettämään meille tietoja Save the Dogsin tarhoilla tapaamistamme koirista ja nämä onnekkaat pääsevät etsimään kotia Suomesta.  
 
Terveisin: Päivi
 

© 2012 Kodittomien koirien ystävät | Hemlösa hundars vänner | Friends of Homeless Dogs | info@koirienystavat.com