Frequently Asked Questions - Yleistä tietoa Romanian eläinsuojelutilanteesta

suomi

Romanian kodittomien koirien lukumäärän arvioidaan liikkuvan kahden ja kolmen miljoonan välillä. Yksinkertaistaen puhutaan usein vain kulkukoirista, vaikka oikeastaan tällainen joukko koiria koostuu erilaisista koiraryhmistä, joiden kodittomuuden tai kodillisuuden astetta on vaikea arvioida.

Romaniassa prosentuaalisesti suuren kodittomien koirien ryhmän muodostavat kehitysmaille tyypilliset yhteisökoirat. Ne elävät kadulla, mutta niistä huolehditaan kollektiivisesti esim. tietyn kerrostalon, pihapiirin tai työpaikan edustajien kesken. Huolehtimisen taso vaihtelee, mutta yleensä kyse on nukkumispaikan ja ravinnon turvaamisesta.

Toinen iso ryhmä ovat löyhästi omistetut ja hylätyt koirat, joista ensin mainitut voivat usein vaellella kaduilla vapaana mutta myös lisääntyä vapaasti. Vaikka koirat pääsevät takapihalle ja toisinaan taloon sisäänkin yöksi, niitä uhkaavat samat vaarat kuin kulkukoiriakin: liikenne, sairaudet, toiset koirat, myrkkysyötit jne. Hylätyt koirat ovat taas niitä, joista ei enää huolehdita millään tavalla. Hylätyn lemmikkikoiran on vaikea sopeutua kadun pelisääntöihin, joten sen kohtalo on usein kurja. Joskus hylkääjä haluaa tehdä perusteellista työtä, ja koira viedään toiselle paikkakunnalle, minne se hylätään. Romaniassa on mm. surullisen kuuluisia metsiä, jonne koiria usein hylätään.

Kolmas ryhmä ovat varsinaiset katukoirat, jotka syntyvät ja useimmiten myös kuolevat kadulla vailla merkittävää kontaktia ihmisiin.

Kaikille em. ryhmille on tyypillistä, että ne pääsevät lisääntymään kontrolloimattomasti, mikä takaa kulkukoiraongelman jatkumisen yhä kauemmas tulevaisuuteen.

suomi

Suomessa metsästyskulttuuri on vahva, ja se osaltaan vaikuttaa siihen, että Suomessa koirien lopettamiseen uskotaan melko vahvasti keinona hallita eläinpopulaatiota (minkä lisäksi moderni metsästys luo ehkä kuvan nopeasta kuolemasta). Yksi suomalaisten useimmin esittämistä kysymyksistä on, miksi koiria ei kannattaisi yksinkertaisesti lopettaa.

Toisin kuin suurpetoja tai hirviä, joita ei ole tarkoituskaan hävittää kokonaan ja jotka halutaan säilyttää osana maamme luontoa, koirien populaatiota ei haluta ainoastaan kontrolloida vaan poistaa kaduilta. Koira lisääntyy erittäin tehokkaasti ja sopeutuu hyvin erilaisiin olosuhteisiin, joten koirapopulaation leviämistä on mahdotonta kontrolloida rajoittamatta koirien syntyvyyttä. Ainoa tapa ratkaista kulkukoiraongelma pysyvästi on siis steriloida kulkukoiria niin kauan, kunnes niiden määrä alkaa hiljalleen laskea.

Tappamista on Romaniassa harjoitettu milloin enemmän, milloin vähemmän järjestelmällisesti, ja tuloksena on miljoonapäinen kulkukoirapopulaatio. Tappaminen ei siis toimi, vaikka se saattaisikin ensitarkastelussa vaikuttaa tehokkaalta keinolta.

Tappamisen vaikutus rajautuu tiukasti tapettuun yksilöön. Yksittäisestä kaupungista on mahdotonta pyydystää aivan jokaista koiraa, jolloin muutamalle selviytyjälle jää kaikki se ravinto, joka ennen jaettiin satojen tai tuhansien kesken. Merkittävä lisäravinto merkitsee parempaa hedelmällisyyttä sekä pienempää pentukuolleisuutta. Vapaat tunkiot ja jätteet houkuttavat paikalle myös lähiympäristöjen koiria, joita vahvalla kädellä harvennettu kaupungin oma kanta ei voi pitää loitolla. Rabiesmaissa kuten Intiassa näissä tilanteissa kasvaa aina riski, että uudet koirat tuovat alueelle myös rabieksen.

Sterilointiohjelma sen sijaan kokoaa koirat steriloitavaksi, minkä jälkeen ne palautetaan kadulle, omille reviireilleen. Koira ei lisäänny, mutta ei myöskään jätä omia resurssejaan muiden käytettäväksi vaan puolustaa ravintoaan muilta koirilta.

Steriloitu koira saa korvaansa korvamerkin, joka viestittää ympäristölle, että koira on lisääntymiskyvytön, rokotettu rabiesta vastaan ja saanut loishäädöt. Sterilointiohjelmalla on erittäin positiivisia vaikutuksia myös yleiseen turvallisuuteen ja hygieniaan, sillä kastroidut urokset tappelevat vähemmän oman hormonitoimintansa ja narttujen hormonitoiminnan tasoituttua.

suomi

(Lue myös vastaus yllä koirien tappamisen tehokkuudesta.)

Ensinnäkin pitää muistaa, että Suomessa koiria viedään lopetettavaksi eläinlääkärille (ei toki kaikkia, mutta se on toinen keskustelu). Suomessa ei ole kulkukoiria. Miksi maissa, joissa on kulkukoiria, käytettäisiin samaa – hidasta ja kallista – metodia, kuin maassa jossa koiria on ratkaisevasti vähemmän ja pääsääntöisesti omistaja vastaa eutanasian kustannuksista?

Kulkukoiramaissa onkin ihan omat keinonsa, ja niissä korostuu halpa hinta. Kulkukoirien lopettamismetodeihin kuuluvat ikisuosikit myrkyttäminen (suun kautta ja joskus injektiona), hirttäminen, kuoliaaksi näännyttäminen ja piekseminen, elävältä polttaminen, sähköiskulla tappaminen, kaasuttaminen ja ampuminen (usein epäpätevän ampujan toimesta). Erityisesti myrkyttäminen ja ampuminen vaarantavat kaikkien koirien ja myös ihmisten turvallisuuden, jos niitä ryhdytään suorittamaan keskellä kaupunkia, kaduilla ja puistoissa, kuten usein menetellään.

Tyypillistä on, että koirien pyydystämiseen ja tappamiseen palkatut henkilöt eivät ole saaneet asiallista koulutusta eivätkä usein myöskään asiallisia välineitä. Siksipä moni koira kuoleekin jo kiinniottamisvaiheessa koviin otteisiin tai saamiinsa vammoihin. Kiinniotosta hengissä selvinneet koirat kuljetetaan tappotarhoille odottamaan kuolemaa. Näillä tarhoilla ei ole tarjolla tarpeeksi vettä ja ruokaa. Sairaita koiria on runsaasti, mutta niitä ei eristetä terveistä, hoideta eikä edes välttämättä lopeteta. Koirat myös tappelevat paljon keskenään.

Nämä tappamismetodiin liittyvät epäkohdat ovat niin suuria, että tappamista on mahdotonta pitää eettisenä metodina. Kaikki epäkohdat voitaisiin melko helposti korjata, mutta niin ei ole vuosikymmenien kansainvälisestä painostuksesta tapahtunut.

KKY haluaa kuitenkin korostaa, että se hyväksyy eutanasian siten, kuten suomalainen sanan ymmärtää ja pitää sitä erittäin arvokkaana eläinsuojelutekona oikeassa tilanteessa. Save the Dogsin suurin palvelus lukuisille eläimille vuosittain on nopea ja tuskaton kuolema. Yksi osa Romanian eläinsuojelutoiminnan kehittämistä on edistää myös ymmärrystä eutanasian tarpeellisuudesta. 

suomi

CNR tulee sanoista Collect-Neuter-Return (kerää-steriloi-palauta), ja se on mailman johtavien kulkukoiraongelmaan perehtyneiden järjestöjen (mm. WSPA:n, Humane Society Internationalin, OIE:n ja Maailman terveysjärjestö WHO:n) tutkimusten ja kokemusten mukaan tehokkain ja kustannuksellisesti kohtuullinen keino poistaa kulkukoirat kadulta – humaanisti. Usein puhutaan sterilointiohjelmasta tai steriloi ja vapauta -metodista.

Ohjelman onnistumisen kannalta on keskeistä, ettei kulkukoira ainoastaan vapauteta kadulle, vaan että koira palautetaan juuri omalle reviirilleen, puolustamaan omia resurssejaan toisilta koirilta.

Käytännössä se toimii niin, että koiranpyydystäjät selvittävät, elääkö alueella omistettuja koiria ja pyytävät suostumusta saada steriloida mahdollisesti omistetut koirat. Kun tämä tieto on hankittu, koiria ryhdytään ottamaan kiinni. Suuri osa saadaan houkuteltua ruualla, osa vaatii pitempiaikaista työtä. Toisinaan on pakko turvautua nukutusnuoleen. Kiinniotetut koirat viedään klinikalle, missä niiden terveydentila arvioidaan ja leikkaukseen valmiit koirat steriloidaan.

Save the Dogs pitää steriloitua narttukoiraa tarhalla vähintään 3-4 vrk ja urosta 1-2 vrk leikkauksen jälkeen. Koira myös rokotetaan rabiesta vastaan ja loishäädetään. Ennen kuin koira palautetaan takaisin alueelle, josta se löydettiin, se saa antibiootti- ja särkylääkeruiskeen. Tikit sulavat itsestään.

Steriloitu koira puolustaa omaa reviiriään ja ravinnonlähdettään. Näin se estää steriloimattomia koiria saapumasta alueelleen ja käyttämästä sille kuuluvaa ruokaa ja olemaan näin hedelmällisempi.

Koiria pitää steriloida suurella volyymilla, jotta tulokset alkavat näkyä – nyrkkisääntönä pidetään 70 % koirakannasta – ja sterilointiohjelmaa on laajennettava järjestelmällisesti aloituspisteen ympärillä, siirryttävä kaupungin keskustasta sen laitamille ja sitten naapurikaupunkeihin, sillä muuten sterilointiohjelman edetessä kaupunkiin muodostuu tietynlainen tyhjiö, jonka naapurikaupungeista vaeltavat koirat pyrkivät täyttämään.

CNR-ohjelmaa ei koskaan toteuteta ilman valistusta, sillä ihmisten on osattava suhtautua steriloituihin koiriin ja mielellään pitää niistä huolta. Lisäksi ihmisten on opittava koiran vastuullisesta omistajuudesta, jotta he steriloisivat omistamansa koirat.

CNR:ään kuuluu myös sairaiden ja aggressiivisten koirien poistaminen kadulta. Save the Dogsin kohdalla eläinlääkäri ja adoptiovastaava tekevät yhdessä päätöksen, mikä koiran kohtalo on: voidaanko se pelastaa, voiko se löytää kodin vai onko eutanasia koiralle paras vaihtoehto. 

© 2012 Kodittomien koirien ystävät | Hemlösa hundars vänner | Friends of Homeless Dogs | info@koirienystavat.com