Romanian kodittomien koirien lukumäärän arvioidaan liikkuvan kahden ja kolmen miljoonan välillä. Yksinkertaistaen puhutaan usein vain kulkukoirista, vaikka oikeastaan tällainen joukko koiria koostuu erilaisista koiraryhmistä, joiden kodittomuuden tai kodillisuuden astetta on vaikea arvioida.

Romaniassa prosentuaalisesti suuren kodittomien koirien ryhmän muodostavat monille kehitysmaille tyypilliset yhteisökoirat (community dogs). Ne ovat koiria, jotka elävät kadulla, mutta joista huolehditaan kollektiivisesti esim. tietyn kerrostalon, pihapiirin tai työpaikan edustajien kesken. Huolehtimisen taso vaihtelee suuresti, mutta yleensä kyse on turvallisen nukkumispaikan ja ravinnon turvaamisesta, osin tai kokonaan. Tunnollisimmat ihmiset huolehtivat myös, että rappukäytävässä asuva koira steriloidaan ja rokotetaan, mutta Romaniassa tämä on toistaiseksi valitettavan harvinaista.

Toinen iso ryhmä ovat löyhästi omistetut (owned, free roaming) ja hylätyt koirat (feral dogs), joista ensin mainitut voivat usein vaellella kaduilla vapaana, mutta myös lisääntyä vapaasti. Vaikka koirat pääsevät takapihalle ja toisinaan taloon sisäänkin yöksi, niitä uhkaavat kaikki samat vaarat kuin kulkukoiriakin: liikenne, sairaudet, toiset koirat, myrkkysyötit jne. Hylätyt koirat ovat taas luonnollisesti niitä koiria, joista ei enää huolehdita millään tavalla. Hylätyn lemmikkikoiran on vaikea sopeutua kadun pelisääntöihin, joten sen kohtalo on usein todella kurja. Joskus hylkääjä haluaa tehdä perusteellista työtä, ja koira viedään toiselle paikkakunnalle, minne se hylätään. Romaniassa on mm. surullisen kuuluisia metsiä, jonne koiria usein hylätään.

Lisäksi Romaniassa on olemassa kooltaan pienehkö, suppean määritelmän mukainen joukko katukoiria (street dogs), jotka syntyvät ja kuolevat kadulla kodittomina vailla merkittävää kontaktia ihmisiin.

Kaikille em. ryhmille on siis tyypillistä, että ne pääsevät lisääntymään kontrolloimattomasti, mikä takaa kulkukoiraongelman jatkumisen yhä kauemmas tulevaisuuteen.

Suomessa metsästyskulttuuri on vahva, ja se osaltaan vaikuttaa siihen, että Suomessa koirien lopettamiseen uskotaan melko vahvasti keinona hallita eläinpopulaatiota (minkä lisäksi moderni metsästys luo ehkä kuvan nopeasta kuolemasta). Pitää metsästysteoria paikkansa tai ei, yksi yleisimmistä meille esitetyistä kysymyksistä on, miksi koiria ei kannattaisi yksinkertaisesti lopettaa.

Toisin kuin suurpetoja tai hirviä, joita ei ole tarkoituskaan hävittää kokonaan ja jotka halutaan säilyttää osana maamme luontoa, koirien populaatiota ei haluta ainoastaan kontrolloida, vaan mahdollisimman kattavasti poistaa kaduilta. Tämä johtuu siitä, että koira lisääntyy erittäin tehokkaasti ja sopeutuu ilmiömäisesti erilaisiin olosuhteisiin. Koirapopulaation leviämistä on siis lähes mahdotonta kontrolloida rajoittamatta koirien syntyvyyttä.

Kun mietitään, mikä voisi ratkaista kulkukoiraongelman, tulee oikeastaan aloittaa siitä, miksi kulkukoiraongelma on ja pysyy olemassa.

- Romaniassa historiallinen syy on kommunistisen diktatuurin ajanjakso, jolloin Romaniaa ryhdyttiin teollistamaan ja ihmiset joutuivat hylkäämään lemmikkinsä muuttaessaan pakon edessä maalta kaupunkiin.

- Koirat säilyivät hengissä, koska jätehuolto oli luokatonta, ja koirat pääsivät syömään ihmisten jätteitä tunkioilta ja kaatopaikoilta. Myöhemmin Romanian jälleen vaurastuttua kulkukoirien ruokkiminen on myös yleistynyt.

- 1980-luvulla hylätyt kymmenettuhannet koirat ovat ravinnon ansiosta voineet lisääntyä. Koira on lajina erittäin sopeutuvainen ja lisääntymiskyky sillä on valitettavan tehokas; yksi narttu tuottaa jälkeläisineen kuudessa vuodessa keskimäärin 67 000 koiraa.

- Hylkääminen ei loppunut teollistumiskauteen, vaan se jatkuu edelleen. Lemmikkikoiria hylätään kadulle tai sitten niiden annetaan kuljeskella kadulla vapaana ja lisääntyä. Tiineeksi tullessaan narttukoira saatetaan poistaa kodista, tai ainakin sen synnyttämät pennut jätetään taivasalle.

Voidaankin nopeasti päätellä, että ihmisellä on hyvin suuri rooli kulkukoiranongelman luomisessa ja ylläpidossa. WSPA:n iskulause sanookin, että kulkukoiraongelma on pohjimmiltaan ihmisten ongelma. Ongelman ratkaisun pitäisikin siis olla sellainen, joka vaikuttaa erityisesti ihmisten asenteisiin ja ajatteluun. Tappamista on Romaniassa harjoitettu milloin enemmän, milloin vähemmän järjestelmällisesti, ja tuloksena on miljoonapäinen kulkukoirapopulaatio. Ja onhan selvää, että kadulle hylättävät koirat tuomitaan kuolemaan tai vieläkin pahempaan kohtaloon, hitaaseen ja tuskalliseen kuolemaan, joten tappaminen ei tunnu riittävältä pelotteelta.

Kun tarkastellaan erilaisia metodeja, voidaan todeta, että niitä on kahdenlaisia:

1) koira poistetaan kadulta

2) koira jätetään kadulle

Kohta 1) pitää sisällään tappamisen lisäksi koirien keräämisen tarhalle, mistä käsin niitä joko adoptoidaan tai säilötään. Kohdassa 2) on vain kaksi vaihtoehtoa: sterilointiohjelma sekä se, ettei näennäisesti tehdä mitään, vaan tilanteen annetaan ”pysyä ennallaan”, todellisuudessa kuitenkin populaation annetaan tällöin kasvaa juuri niin suureksi, kuin alueen maksimikapasiteetti koirille on. 

Tappaminen samoin kuin muut koiran kadulta poistamisen muodot vaikuttavat ensitarkastelussa loogisilta, mutta niissä on tiettyjä heikkouksia.

Tappaminen tietenkin koiran kykyyn synnyttää jälkikasvua, kun se tapetaan. Sen vaikutus rajautuu kuitenkin tiukasti juuri tapettuun yksilöön. Yksittäisestä kaupungista on mahdotonta pyydystää aivan jokaista koiraa, jolloin muutamalle selviytyjälle jää kaikki se ravinto, joka ennen jaettiin satojen tai tuhansien kesken. Merkittävä lisäravinto merkitsee parempaa hedelmällisyyttä sekä pienempää pentukuolleisuutta. Vapaat tunkiot ja jätteet houkuttavat paikalle myös lähiympäristöjen koiria, joita vahvalla kädellä harvennettu kaupungin oma kanta ei voi pitää loitolla. Rabiesmaissa kuten Intiassa näissä tilanteissa kasvaa aina riski, että uudet koirat tuovat alueelle myös rabieksen.

Tarhalle säilömisellä on tismalleen sama vaikutus, samoin adoptiolla.

Siis: jos ylipopulaatio aiheutuu menneisyydessä hylättyjen koirien jälkeläisistä, tämän hetken hylätyistä koirista, koirien jätteistä saamasta ravinnosta sekä koiran ilmiömäisestä kyvystä lisääntyä, voidaan tappamisen todeta vaikuttavan syistä ainoastaan yhteen, lisääntymiseen, muttei siihenkään riittävällä teholla.

Jos tappaminen on keinona tehoton, kuinka se voisi olla armelias? Armeliainta on ehdottomasti laittaa piste koko ongelmalle.

Tarhaamisesta todettakoon, että se on keinona muuten aivan samanlainen kuin tappaminenkin, mutta sen vaikutus ihmisiin voi olla positiivinen tai negatiivinen, voimakkaasti alueesta ja tarhan olosuhteista riippuen. Valitettavan usein tarha houkuttelee ihmisiä hylkäämään koiransa. Valistuksen toimintaansa yhdistävä tarha, jossa esimerkiksi ilmaisten eläinlääkintä- tai käytösohjeiden houkuttelemana käydään, voi taas levittää pikemminkin vastuullisuuden sanomaa lähiympäristöön.

Kadulle jättämisessä huono vaihtoehto on tietenkin olla puuttumatta tilanteen etenemiseen, sillä koirat kasvattavat lukumääränsä siihen pisteeseen, jonka alue koiria voi elättää. Kadulla elävät koirat myös laskevat koiran omistajien kynnystä antaa koiriensa ulkoilla ilman valvontaa tai hylätä koira kadulle, jos siltä tuntuu.

Sterilointiohjelma sen sijaan kokoaa koirat steriloitavaksi, minkä jälkeen ne palautuvat kadulle, omille reviireilleen. Koira ei lisäänny, mutta ei myöskään jätä omia resurssejaan muiden käytettäväksi, vaan puolustaa ravintoaan paikallisia ja mahdollisia vieraita koiria kohtaan. Näin se on täyttänyt jo puolet vaatimuksista.

Steriloitu koira saa korvaansa korvamerkin, joka viestittää ympäristölleen, että koira on rokotettu rabiesta vastaan, madotettu sekä kykenemätön lisääntymään. Tällaiseen koiraan suhtaudutaan yleensä huomattavasti paremmin ja luottavaisemmin kuin korvamerkittömään. Kun koiraa ei tarvitse keskittyä pelkäämään tai vihaamaan, voi koirasta oppia niitä puolia, jotka ovat hurmanneet mm. meidät suomalaiset.   

Sterilointiohjelma vaatii paljon työtä ja 3-4 kulkukoirasukupolvea, ennen kuin ongelma on sillä ratkaistu (vaikutus ihmisten rabieskuolemiin näkyy jo ensimmäisen vuoden aikana). Siksi se opettaa myös vastuunkantoon. Hylättyjen lemmikkikoirien lukumäärään se ei suoraan vaikuta, mutta oikein toteutettu sterilointiohjelma käsittää myös omistetut koirat: lemmikitkin ovat siis steriilejä, eivätkä voi lisääntyä, vaikka ihminen unohtaisikin vastuunsa eläimestä ja hylkäisi sen. Näin voidaan ajatella, että koirien sterilointi vaikuttaa halutulla tavalla kaikkiin neljään kohtaan, jotka aiheuttavat koirien ylipopulaation. Sillä on ylivoimaisen positiivisia vaikutuksia myös yleiseen turvallisuuteen ja hygieniaan, sillä kastroidut urokset tappelevat vähemmän oman hormonitoimintansa ja narttujen hormonitoiminnan tasoituttua. Keskeistä ohjelmalle on myös rabiesrokote sekä loishäädöt ja mahdolliset muut rokotteet ainakin paikallisia zoonooseja, eli potentiaalisesti ihmiseen tarttuvia sairauksia vastaan. 

(Lue myös vastaus yllä koirien tappamisen tehokkuudesta.)

Ensinnäkin pitää muistaa, että Suomessa koiria viedään lopetettavaksi eläinlääkärille (ei toki kaikkia, mutta se on toinen keskustelu). Suomessa ei ole kulkukoiria. Miksi maissa, joissa on kulkukoiria, käytettäisiin samaa – hidasta ja kallista – metodia, kuin maassa jossa koiria on ratkaisevasti vähemmän ja pääsääntöisesti omistaja vastaa eutanasian kustannuksista? Kulkukoiramaissa onkin ihan omat keinonsa, ja niissä korostuu halpa hinta. Kulkukoiramaat ovat yleensä köyhiä, kehitys- tai kehittyviä maita, ja kulkukoiria helposti sadoista tuhansista miljooniin. Niitä on yleensä myös tapettu vuosikymmeniä, kenties pienillä tauoilla. Lähtökohdat ovat näin ollen ratkaisevan erilaiset.

Kulkukoirien lopettamismetodeihin kuuluvat ikisuosikit myrkyttäminen (suun kautta ja joskus injektiona), hirttäminen, kuoliaaksi näännyttäminen ja piekseminen, elävältä polttaminen, sähköiskulla tappaminen, kaasuttaminen ja ampuminen (usein epäpätevän ampujan toimesta). Erityisesti myrkyttäminen ja ampuminen vaarantavat kaikkien koirien ja myös ihmisten turvallisuuden, jos niitä ryhdytään suorittamaan keskellä kaupunkia, kaduilla ja puistoissa, kuten usein menetellään.

Tyypillistä on, että koirien pyydystämiseen ja tappamiseen palkatut henkilöt eivät ole saaneet asiallista koulutusta eivätkä usein myöskään asiallisia välineitä. Siksipä moni koira kuoleekin jo kiinniottamisvaiheessa koviin otteisiin tai saamiinsa vammoihin. Seuraava kuolleisuuspiikki on tyypillisellä tappotarhalla, jossa koirat odottavat kuolemaa. Näillä tarhoilla ei ole ainakaan tarpeeksi tarjolla vettä ja ruokaa, vaan koirat elävät pitkälti ulosteiden varassa. Sairaita koiria on runsaasti, mutta niitä ei eristetä terveistä, hoideta eikä absurdia kyllä edes välttämättä lopeteta. Jos odotus venyy pitkäksi, narttu saatetaan vielä astua ja se saattaa synnyttää. Koirat myös tappelevat paljon keskenään.

Nämä tappamismetodiin liittyvät epäkohdat ovat niin suuria, että eläinsuojelijan on mahdotonta pitää tappamista eettisenä metodina. Kaikki epäkohdat voitaisiin melko helposti korjata, mutta niin ei ole vuosikymmenien kansainvälisestä painostuksesta tapahtunut. Onkin ymmärrettävä näiden ongelmien olevan rakenteellisia.

KKY haluaa kuitenkin korostaa, että se hyväksyy eutanasian siten, kuten suomalainen sanan ymmärtää ja pitää sitä erittäin arvokkaana eläinsuojelutekona oikeassa tilanteessa. Save the Dogsin suurin palvelus lukuisille eläimille vuosittain on nopea ja tuskaton kuolema. Yksi osa Romanian eläinsuojelutoiminnan kehittämistä on edistää myös ymmärrystä eutanasian tarpeellisuudesta. 

CNR tulee sanoista Collect-Neuter-Return (kerää-steriloi-palauta), ja se on mailman johtavien kulkukoiraongelmaan perehtyneiden järjestöjen (mm. WSPA:n, Humane Society Internationalin, OIE:n ja Maailman terveysjärjestö WHO:n) tutkimusten ja kokemusten mukaan tehokkain ja kustannuksellisesti kohtuullinen keino poistaa kulkukoirat kadulta – humaanisti. Usein puhutaan sterilointiohjelmasta tai steriloi ja vapauta –metodista.

CNR tunnettiin pitkään lyhenteellä TNR (Trap-Neuter-Release eli pyydystä-steriloi-vapauta), mutta TNR:stä pyritään luopumaan monesta eri syystä. Ensinnäkin koirien kiinniottamisessa pyritään käyttämään aina mahdollisimman pehmeitä otteita ('kerää' 'pyydystämisen' sijaan) ja lisäksi kerää-sanaan sisältyy paikallisten ihmisten osallistuminen sterilointiohjelman työhön - CNR:n toimivuuden kannalta on tärkeää, että myös omistetut koirat steriloidaan. Toiseksi ohjelman onnistumisen kannalta on keskeistä, ettei kulkukoira ainoastaan vapauteta kadulle, vaan että koira palautetaan juuri omalle reviirilleen, puolustamaan omia resurssejaan toisilta koirilta.

Yllä olevassa kysymyksessä on kuvattu CNR-ohjelman toimintaideaa.

Käytännössä se toimii niin, että koiranpyydystäjät selvittävät, elääkö alueella omistettuja koiria ja pyytää suostumusta saada steriloida mahdollisesti omistetut koirat. Kun tämä tieto on hankittu, koiria ryhdytään ottamaan kiinni. Suuri osa saadaan houkuteltua ruualla, osa vaatii pitempiaikaista työtä. Toisinaan on pakko turvautua koiran nukuttamiseen. Kiinniotetut koirat viedään klinikalle, missä niiden terveydentila arvioidaan ja leikkaukseen valmiit koirat steriloidaan.

Save the Dogs pitää steriloitua narttukoiraa tarhalla vähintään 3-4 vrk ja urosta 1-2 vrk leikkauksen jälkeen. Koira myös rokotetaan rabiesta vastaan ja loishäädetään. Ennen kuin koira palautetaan takaisin alueelle, josta se löydettiin, se saa antibiootti- ja särkylääkeruiskeen. Tikit sulavat itsestään.

Steriloitu koira puolustaa omaa reviiriään ja ravinnonlähdettään. Näin se estää steriloimattomia koiria saapumasta alueelleen ja käyttämästä sille kuuluvaa ruokaa ja olemaan näin hedelmällisempi. Tässä kohtaa sterilointi eroaa metodina ratkaisevasti koirien poistamisesta kadulta, eli tappamisesta tai tarhaamisesta.

Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, vaan ensinnäkin koiria pitää steriloida suurella volyymilla, jotta tulokset alkavat näkyä – nyrkkisääntönä pidetään 70 % koirakannasta – ja toisekseen sterilointiohjelmaa on laajennettava järjestelmällisesti aloituspisteen ympärillä, siirryttävä kaupungin keskustasta sen laitamille ja sitten naapurikaupunkeihin, sillä muuten sterilointiohjelman edetessä kaupunkiin muodostuu tietynlainen tyhjiö, jonka naapurikaupungeista vaeltavat koirat pyrkivät täyttämään.

CNR-ohjelmaa ei koskaan toteuteta ilman valistusta, sillä ihmisten on osattava suhtautua steriloituihin koiriin ja mielellään pitää niistä huolta (tämä ei pääsääntöisesti ole vaikeaa, sillä suuri osa Romanian katukoirista on yhteisökoiria). Lisäksi ihmisten on opittava koiran vastuullisesta omistajuudesta ja saatava steriloimaan myös omistetut koirat.

CNR:ään kuuluu myös sairaiden ja aggressiivisten koirien poistaminen kadulta. Save the Dogsin kohdalla eläinlääkäri ja adoptiovastaava tekevät yhdessä päätöksen, mikä koiran kohtalo on: voidaanko se pelastaa, voiko se löytää kodin vai onko eutanasia koiralle paras vaihtoehto. 

Valinnan taustalla oli monien sattumien summa, mutta varsinaisen valinnan sinetöivät erityisesti nämä kaksi tekijää: 1) Romanian lohduton eläinsuojelutilanne sekä 2) maasta löytynyt luotettava ja asiantunteva yhteistyökumppani Save the Dogs, joka jakaa kanssamme samat arvot.

1) Romanian eläinsuojelutilanne lyhyesti

Ongelmien laajuus: Tuskin kenellekään tulee yllätyksenä, että Romanian kaltaisessa kehittyvässä valtiossa eläinten asema on kehno. Romaniassa arvioidaankin elävän 2-3 miljoonaa kulkukoiraa. Ongelma sai alkunsa Ceausescun diktatuurin aikana, jolloin romanialaiset pakotettiin muuttamaan maalta kaupunkeihin teollistumisen yhteydessä, ja ihmiset näkivät nälkää. Koirat ja kissat (mutta myös hevosia) hylättiin kadulle, missä ne surkean jätehuollon ansiosta ovat lisääntyneet siitä saakka. Koiria on enemmän ja vähemmän systemaattisesti tapettu Romaniassa viimeiset 30 vuotta sillä seuraamuksella, että koiria on nyt enemmän kuin koskaan.

Kulkukissojen lukumäärää kukaan ei osaa edes arvioida. Siitä ollaan melko yksimielisiä, että kulkukissoja on jopa enemmän kuin koiria.

Köyhät maanviljelijät turvautuvat Romaniassa yhä hevosiin ja aaseihin. Romaniassa on enemmän hevosia kuin missään muussa Euroopan maassa asukasta kohden. Hevoset ovat nimenomaan työhevosia, vain pieni prosentti on ratsuja tai lemmikeitä. Varakkaammilla alueilla hevonen on isäntänsä ylpeyden aihe ja hevosista pidetään pääsääntöisesti hyvää huolta. Mustanmeren rannikolla toiminta-alueellamme asiat ovat valitettavasti toisin.

Hevoset ja aasit ovat nälkiintyneitä, niillä teetetään liikaa töitä, ne altistuvat ihmisten väkivallalle ja joutuvat usein liikenneonnettomuuksiin. Talven tullen hevosia ja aaseja hylätään kaduille paleltumaan kuoliaaksi tai ne myydään teuraaksi Italiaan. Ongelmana on, että teurastamojen agentit kykenevät maksamaan eläimestä sellaisen teurashinnan, että sillä kykenee ostamaan uuden hevosen tai aasin. Näin eläimen arvo on lähellä nollaa, mikä heijastuu eläimen kohteluun.

Lemmikkikulttuuri on Romaniassa alkutekijöissään. Siellä vain hyvin harva koira tai kissa päätyy väljästikään tulkittuna lemmikiksi. Koirat kahlitaan joko ketjulla pihaan talonvahdiksi tai ne ulkoilevat päivät vapaana kadulla ja saavat enemmän tai vähemmän satunnaisesti ruokaa "omalta perheeltään". Näillä retkillään nartut tapaavat tulla kantaviksi. Kesäisin hylättyjä pentuja ovat koiratarhat ja roskalaatikot täynnä.

Romaniassa myös eläinsuojelukulttuuri on puutteellinen. Tyypillistä eläinsuojelutoimintaa on koirien usein hysteeriseksi ajautuva kerääminen "kadulta turvaan", sillä kaduilla koiria myrkytetään, niitä jää auton alle, ne kuolevat nälkään tai paleltuvat. Monella tarhalla asiat eivät tosin ole paljon paremmin, vaan koirat kuolevat edelleen sairauksiin (jotka tarttuvat suljetussa tilassa entistä tehokkaammin), näkevät nälkää ja jopa lisääntyvät keskenään. Monelle romanialaiselle eläinsuojelijalle myös eutanasia on tabu ja kaikki eläimet yritetään "pelastaa" eläimen oman ja toisten koirien hyvinvoinnin kustannuksella. Onneksi Romaniassa on nyt kasvamassa uusi eläinsuojelijasukupolvi, mutta esimerkiksi eläinlääkäreiden tietotaidossa on yhä paljon parantamisen varaa.

Laajemman artikkelin Romanian eläinsuojelukulttuurista voi lukea täältä.

Valtion toimet ovat riittämättömiä tai jopa vahingollisia. Romanian parlamentin ja kaupunkien vastaus ongelmiin on aina ollut tappaa niin paljon eläimiä kuin mahdollista, vaikka tieteellisesti on voitu todistaa, että tappaminen on sekä tehottomampaa että kalliimpaa kuin humaani menetelmä eli sterilointi. Tappaminen on kallista erityisesti siksi, että siitä on tullut liiketoiminnan muoto, jossa rankkurifirma lahjoo pormestarin, joka palkkaa ko. firman luvaten suuret summat rahaa per jokainen tapettu koira. Koirien henki riistetään mm. polttamalla, näännyttämällä, pieksemällä tai myrkyttämällä.

2) Oikeat yhteistyökumppanit

KKY löysi yhteistyökumppanikseen italialaisen Save the Dogs -järjestön, jonka Romaniaan muuttanut Sara Turetta perusti 2000-luvun alussa. Save the Dogsin nykyiseen organisaatioon kuuluu pieni italialainen henkilökunta, romanialainen toiminnanjohtaja sekä paikallisista koostuva tarhahenkilökunta: viisi eläinlääkäriä, neljä eläinlääkärin assistenttia sekä eläintenhoitajat ja kaksi adoptiovastaavaa.

Save the Dogsin toimintamalli ja asiantuntemus tekivät KKY:hyn vaikutuksen, ja olimmekin erittäin ilahtuneita ja ylpeitä, että saimme ryhtyä yhteistyöhön niin menestyksekkään ja arvostetun järjestön kanssa. Save the Dogsilla oli jo vankkaa kokemusta yhteistyöstä pohjoismaisen kumppanin kanssa, sillä ruotsalainen Hundhjälpen oli adoptoinut koiria Ruotsiin parin vuoden ajan. Tämä helpotti Suomen adoptio-ohjelman käynnistämistä.

Oli selvää, että saamme Save the Dogsista luotettavan ja hyvän kumppanin, joka jakaa kanssamme saman käsityksen eläinsuojelusta. Lisää Save the Dogsin ja KKY:n toiminnasta voi lukea täältä.

KKY:lle on ensisijaisen tärkeää, että työmme ei jää koirien siirtelemiseksi maasta toiseen, vaan että toiminnallamme saadaan aikaan kauaskantoisia tuloksia. Siksi niin suuri osa toiminnastamme tapahtuu paikallisesti Romaniassa.

KKY:n toiminnan voi jakaa kolmeen ryhmään: 1) ennaltaehkäisevään, 2) yksilöön keskittyvään sekä 3) näiden kahden sekamuotoihin.

1) Ennaltaehkäisevää toimintaa ovat koirien ilmaiset steriloinnit, joilla tutkimusten mukaan voidaan tehokkaimmin pysäyttää kulkukoiraongelma. Keskiössä on, että sekä omistettuja että omistamattomia koiria steriloidaan. Kodittomien koirien kohdalla harjoitamme nk. CNR-ohjelmaa, jossa steriloitu ja terve koira palautetaan kadulle puolustamaan omia resurssejaan toisilta koirilta.

Vähintään yhtä ratkaisevassa asemassa on ihmisten valistaminen, joka Romaniassa aletaan kouluikäisistä lapsista. Lapset ja nuoret vierailevat yhteistyökumppanimme tarhoilla säännöllisesti ja tarhan edustajat käyvät pitämässä oppitunteja kouluilla. Myös mediaa käytetään mahdollisimman paljon hyväksi, erityisesti paikallista televisiokanavaa, joka lähettää kaikki lähetyksensä suorina, mutta enenevässä määrin myös kansallista mediaa. Valistusta tehdään lobbauksen ja neuvotteluiden muodossa myös kunnallisten ja valtiollisten päättäjien keskuudessa.

Kolmas ennaltaehkäisyn muoto on lainsäädäntöön vaikuttaminen. Se on yhtä hidasta työtä kuin ihmisten valistaminenkin, mutta ilman näitä kahta koirien steriloiminen, pelastaminen ja hoitaminen olisi työtä ilman perustuksia ja takeita tulevaisuudesta. KKY:n yhteistyökumppani Save the Dogs vastaa lainsäädäntötyöstä Romaniassa, KKY on mukana vaikuttamassa EU-tason päätöksentekoon.

2) KKY näkee jokaisen eläimen arvokkaana yksilönä, joka ansaitsee apua. Romaniassa apua tarvitsevia on loputon määrä, minkä vuoksi laajat, ennaltaehkäisevät toimenpiteet ovatkin niin tärkeitä.

Kuitenkin aina silloin, kun maantieteellinen välimatka sen suinkin sallii, toimimme apua tarvitsevien eläinten puolesta. Apu vaihtelee ilmaisesta ensiavusta (oli kyseessä sitten omistettu tai koditon eläin) eläinten huostaanottoon tarhallemme.

Huostaanottoon päädytään yleensä joko poliisin tuella tai omistajan kanssa käydyn neuvottelun päätteeksi. Kerran vastuulle otettu eläin myös pysyy vastuullamme, eikä kadulta pelastettua eläintä palauteta kadulle. Lukuisat kummimme tukevat sitä tärkeää työtä, jolla taataan niin koirien, hevosten kuin terapiakäytössä olevien aasienkin korkeatasoinen ylläpito Save the Dogsin tarhoilla.

Yksi yksilöavun tärkeä muoto ovat adoptiot, sillä niillä ensinnäkin kohennetaan merkittävästi eläinyksilön (koiran tai kissan) elämänlaatua, mutta myös taataan muun pelastus- ja sterilointityön jatkuminen, sillä ilman adoptiota tarhat täyttyisivät Romaniassa äärimmilleen. Tässä tilanteessa tarha olisi joko suljettava uusilta pelastettavilta ja kaikki muu paitsi eläinten ylläpitotoiminta jäädytettävä, tai terveitä koiria olisi lopetettava uusien pelastettavien tieltä. Molemmat ovat ristiriidassa sen kanssa, että jokainen eläin on yksilönä arvokas. Tuntuisi myös järjettömältä evätä koti koiralta, joka selkeästi sopeutuu perhe-elämään. Adoptio-ohjelman koirat valitaankin tarkoin, yhteistyössä tarhan ammattitaitoisen adoptiovastaavan ja KKY:n edusajien kanssa. Adoptiotoiminnan terveysohjelmasta voi lukea täältä.

3) Edellä mainittujen sekamuotoihin lukeutuvat sellaiset toimintamuodot kuin köyhien ihmisten materiaalinen ja tiedollinen tukeminen pitämään parempaa huolta eläimistään ja näin välttämään hylkäämistä. 

Luonnollisesti KKY arvostaa, ja suurelta osin myös vaatii, yllä olevan kysymyksen vastausten mukaista toimintaa, niin ennalta ehkäisevää kuin ”korjaavaakin”, jokaista eläintä auttamisen arvoisena pitävää eläinsuojelutyötä.

KKY pitää ratkaisevan tärkeänä, että adoptiot eivät ole ainoa keino, jolla voimme auttaa Romanian koirien asemaa. Mutta koska lähetämme suomalaisten lahjoittajien rahaa maahan ja tuomme huonomman eläintautitilanteen maasta koiria Suomeen, meidän täytyy voida vakaasti luottaa yhteistyökumppaniimme, sen varainkäyttöön ja tietotaitoon.

Meidän täytyy myös jakaa sama eettinen pohja, mitä tulee koirien elinolosuhteisiin, adoptiokoirien terveysohjelmaan, eutanasiaan ja toimintaan laajemmin yhteisössä, ihmisten parissa. Näistä kohdista annamme lisätietoa seuraavassa kysymyksessä. Uskomme vahvasti, että kokonaisvaltainen vaikuttaminen ja muutos ovat Romaniassa tarpeen, ja on hyvä, että avustuskohteella on sama näkemys.

Arvostamme molemmissa tämänhetkisissä yhteistyökumppaneissamme, Save the Dogsissa ja huomattavasti pienemmässä Animal Lifessa sitä, että järjestöt haluavat päivittyä, hakea uutta tutkimustietoa ja jakaa omaa tietotaitoaan. Molemmat ovat myös täysin avoimia rakentavalla keskustelulle ja KKY:n ehdotuksille asioissa, joissa meillä on erityisosaamista. Toisaalta molemmat valistavat ja auttavat väsymättä meitä suomalaisia ymmärtämään Romanian problematiikkaa paremmin.

KKY julkaisi aiheesta tiedotteen vuonna 2011:

Internet-keskusteluissa nousee silloin tällöin esiin kysymys siitä, miksi Kodittomien koirien ystävät ry tukee suurta Save the Dogs -järjestöä, jolla on puolen miljoonan vuosibudjetti ja 30 palkattua työntekijää. On tuotu esiin sellaisia näkökulmia, että suurempi järjestö ei tarvitsisi apua yhtä kipeästi kuin pienemmät Romaniassa toimivat koiratarhat ja että olisi arvokkaampaa auttaa pieniä yhdistyksiä suurten sijaan. Tässä tiedotteessa kerrotaan, miksi Kodittomien koirien ystävät ry tukee Save the Dogsin työtä Romaniassa.

On totta, että Romaniassa on satoja koiratarhoja, joista valtaosa toimii täysin ilman ulkomaista apua. Näitä tarhoja johdetaan useimmiten hyväntahtoisesti, ja raportit tarhojen vaikeista olosuhteista ovat aina surullista kuultavaa. Koska kaikkien tarhojen auttaminen on valitettavasti mahdotonta, jokainen yhdistys joutuu ennemmin tai myöhemmin kohdentamaan toimintansa ja valitsemaan yhteistyökumppaninsa.

Kodittomien koirien ystävät on valinnut yhteistyökumppanikseen Save the Dogsin, koska järjestön toimintaperiaatteet ovat yhdistyksellemme erityisen tärkeitä. Näitä ovat:

Kestävä eläinsuojelutyö. KKY haluaa olla mukana rakentamassa jotain eettisesti kestävää maassa, joka on eläinsuojelullisesti vielä lapsenkengissä. Olemme erittäin iloisia siitä, että on olemassa yhdistyksiä, jotka auttavat koiratarhoja pääosin perustarpeiden kanssa (ruoka, suoja, eläinlääkintäapu) – mutta Romanian kaltaisessa maassa, jossa on kaksi miljoonaa kulkukoiraa, tarvitaan myös Save the Dogsin kaltaisia toimijoita, jotka pystyvät tekemään pitkäjänteistä työtä, kuten sterilointeja ja valistusta. Voimme auttaa koiratarhoja Romaniassa ruokkimaan ja hoitamaan koiriaan loputtomiin, mutta mikäli emme kohtaa ja pitkäjänteisesti hoida kulkukoiraongelmaa sen alkujuurilla, asiat eivät ikinä tule muuttumaan.

Eettinen eläintenpito. Save the Dogsilla on huomattavasti länsimaisempi näkemys eläinten hyvinvoinnista sekä kaikille tutusta, hiukan kuluneesta sanonnasta ”elämisen arvoisesta elämästä”. Ensinnäkin tarhalle otetaan vain sen verran koiria kuin resurssit sallivat. Tämä saattaa kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta sitä se ei valitettavasti ole Romaniassa. Save the Dogsilla on myös riittävästi henkilökuntaa, minkä ansiosta kaikki eläimet tulevat hoidetuksi kunnolla. Myös eläinten henkisestä hyvinvoinnista huolehditaan, ja virikkeistämiseen panostetaan paljon, varsinkin niiden eläinten kohdalla, jotka jäävät tarhalle pidemmäksi aikaa. Save the Dogs antaa eläimille myös inhimillisen lopun, kun aika koittaa. Järjestön periaatteisiin ei kuulu ”elinaikaa hinnalla millä hyvänsä” -mentaliteetti, joka Romaniassa on valitettavan yleinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei eläimille anneta mahdollisuuksia elämään – päinvastoin. Save the Dogsilla on monia vammaisiakin koiria tarhoillaan. Mutta järjestössä ymmärretään myös, että joissakin tilanteissa lopetus on paras eläinsuojeluteko.

Kansainväliset adoptiot. Save the Dogs ei halua pitää koiria tarhaoloissa loppuikäänsä. Vaikka tarhan henkilökunta pitää koirista hyvää huolta, tarhaympäristö on koirille aina stressaava, ja siksi on erityisen tärkeää pyrkiä minimoimaan koirien aika tarhalla. Tämän takia Save the Dogs näkee omat tarhansa enemmänkin kauttakulkupaikkoina, joihin koirat tulevat odottamaan omaa kotia. Paikalliset adoptiot ovat tunnetusti harvinaisia suurimmassa osassa Romaniaa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäävät kansainväliset adoptiot. KKY on varsin tietoinen siitä, etteivät adoptiot ratkaise kulkukoiraongelmaa. Mutta mielestämme ei myöskään ole oikein tarhata adoptiokelpoisia koiria ja kieltää niiltä mahdollisuus omaan kotiin, vaikka se sijaitseekin Romanian ulkopuolella.

KKY on valinnut yhteistyökumppaninsa edellä mainituista syistä. Siitä huolimatta arvostamme suuresti kaikkia Romaniassa toimivia yhdistyksiä, jotka tekevät työtä eläinsuojelun eteen, ja toivomme todella, että ne kaikki saisivat tarvitsemansa avun. Nämä yhdistykset tekevät arvokasta työtä ja edistävät yhteisvoimin eläinsuojelukulttuuria Romaniassa.

On myös totta, että Save the Dogs on iso organisaatio, joka saa apua monesta eri maasta. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei se tarvitsisi apua aivan yhtä paljon kuin pienemmätkin yhdistykset. Save the Dogs ei toimi julkisin varoin, vaan on yhtä lailla riippuvainen vapaaehtoisista lahjoituksista kuin kaikki muutkin yhdistykset. Ilman lahjoituksia Save the Dogsin toiminta romahtaisi ja kaikki sen projektit, jotka kuitenkin ovat Romaniassa ainutlaatuisia, jouduttaisiin lakkauttamaan. Täytyy myös muistaa se tosiasia, että isompi organisaatio pystyy jakamaan resursseja tehokkaammin (esim. omalla eläinlääkärillä steriloinnit ja muut eläinlääkinnän kulut pystytään pitämään alhaisina verrattuna palveluiden ostamiseen). KKY avustaa Save the Dogsia vuosittain noin 40 000 eurolla, ja ilman näitä lahjoituksia moni projekti olisi jäänyt vain haaveeksi. Edelläkävijöitä kuten Save the Dogsia tarvitaan Romanian eläinsuojelupiireissä, sillä se toimii hyvänä esimerkkinä ja inspiraationa niin viranomaisille kuin asukkaillekin. Se on konkreettinen esimerkki siitä, miten vaikeimmissakin olosuhteissa pystytään tekemään sekä tehokasta että eettisesti kestävää eläinsuojelutyötä.

Kuka tahansa on lämpimästi tervetullut tutustumaan Save the Dogsin toimintaan paikan päällä Romaniassa! Kuvaamme tässä lyhyesti, minkälaiset järjestelyt ovat mahdollisia:

Omatoiminen matka
Kuka tahansa voi hakeutua tarhalle omatoimisesti milloin vain. Tarhat ovat auki yleisölle joka päivä kymmenestä kuuteen ja niillä käykin paljon vieraita päivittäin. Jos matkaaja on suunnitellut jotakin tiettyä ohjelmaa, kuten tarhakierrosta tai tutustumista kotia etsiviin, asiasta kannattaa ilmoittaa etukäteen, jotta voimme varmistaa että paikalla on henkilö, joka puhuu englantia. Neuvomme mielellämme matkajärjestelyissä sekä muissa käytännön asioissa. Varsinkin Cernavodaan pääsee näppärästi joko junalla, bussilla tai vuokra-autolla, kunhan löytää tiensä ulos Bukarestista.

Koiranhakureissu
Noin kerran kuukaudessa KKY hakee adoptoituja koiria tarhalta Suomeen. Silloin matkaaja toimii koirien saattajana ja kaikki järjestelyt aina lennoista majoitukseen on hoidettu KKY:n ja STD:n puolesta. Saattaja hakee koirien lentoboksit lentokentän säilytyksestä ja vie ne mukanaan Bukarestin lentokentälle, missä on vastassa Save the Dogsin työntekijä, jonka kanssa saattaja jatkaa matkaa Cernavodaan autolla. Cernavodassa saattaja majoituu joko Save the Dogsin asuntoon tai hotelliin riippuen samanaikaisten vieraiden määrästä. Seuraavat päivät saattaja viettää yhdessä tarhan työntekijöiden kanssa, ja ohjelma pyritään aina räätälöimään saattajan toiveiden mukaan, kuitenkin niin että tarhan rutiinit ja päivittäinen työ voi jatkua normaalisti. Iltaisin löytyy miltei aina myös illallisseuraa, vaikka yleensä pitkä päivä tarhalla tekee niin väsyneeksi, että menee mielellään heti nukkumaan ja odottamaan seuraavaa päivää. Paluupäivänä saattaja matkustaa taas autolla yhdessä Save the Dogsin henkilökunnan kanssa takaisin Bukarestiin, jossa koirat ja matkustaja saatellaan koneeseen. Helsinki-Vantaan kentällä on taas vastassa KKY:n edustaja, joka luovuttaa koirat niiden uusille omistajille.

Koiranhakureissuille ovat aina olleet tervetulleita yhdistysaktiivien lisäksi kaikki muutkin, ja se sopii erittäin hyvin myös ensikertalaiselle. Koiranhakureissuja on luonnollisesti tarjolla vain rajoitettu määrä, minkä vuoksi emme välttämättä pysty tarjoamaan tätä mahdollisuutta kaikille halukkaille.

Opastettu matka
Ensimmäistä ryhmämatkaa suunnitellaan syksyyn 2012. Matka toimii niin, että halukkaat voivat ilmoittautua mukaan tarhareissulle, jossa on etukäteen sovittu ohjelma. KKY ei kuitenkaan voi vastata lennoista yms. käytännön järjestelyistä, mutta kokenut matkaaja tai yhdistyksen edustaja on mukana koko matkan ajan. KKY ei kuitenkaan toimi virallisena matkanjärjestäjänä, ja jokaisella matkaan lähtijällä pitää olla oma vakuutus ja hänen tulee muutenkin vastata itsestään ja toimistaan. Jos pilottimatka onnistuu hyvin, järjestämme niitä varmasti jatkossakin. Opastetusta matkasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Mariannaan, marianna@koirienystavat.com

Vapaaehtoismatkat
Usein meiltä kysytään myös mahdollisuutta lähteä tarhalle vapaaehtoiseksi esim. viikoksi, mutta vapaaehtoistoimintaa Save the Dogs on valitettavasti joutunut rajoittamaan. Tärkein syy tähän on se, että Save the Dogsilla on riittävästi henkilökuntaa, joilla kaikilla on tietyt vastuualueensa ja työtehtävänsä. Tarhaelämä on koirille jo itsessään stressaavaa ja Save the Dogsin yksi tärkeimmistä periaatteista on aina ollut koirien stressin minimointi sekä hyvinvoinnin turvaaminen. Koirien stressitaso riippuu tietenkin koiralaumojen tasapainosta mutta myös paljon rutiinien ja eläintenhoitajien vakaudesta. Jos henkilökunta vaihtelisi kovasti vapaaehtoisten myötä, varsinkin aremmat koirat kokisivat paljon stressiä. Tämä on tieteellisesti todettu fakta; koirat voivat parhaiten, kun arkielämän rutiinit (ruokinta, siivous yms.) toimii saman, tutun henkilön toimesta ja vielä suhteelliseen samaan aikaan joka päivä.

Save the Dogsin kokemuksen perusteella vapaaehtoiset eivät aina myöskään ymmärrä etukäteen, kuinka henkisesti ja toisaalta fyysisestikin raskasta työnteko tarhalla on. Romanian eläinsuojelutilanne on kovin erilainen kuin Suomen, ja vaikeita ja surullisia tilanteita joutuu siellä todistamaan päivittäin. Sen lisäksi suurin osa tarhan työntekijöistä ei puhu englantia, joten kommunikointi on varsinkin alussa vaikeaa.

Toivomme, että kaikki voivat suhtautua asiaan ymmärtäväisesti, sillä meille etusijalla on kuitenkin koirien hyvinvoinnin turvaaminen tasaisesti vuoden jokaiselle päivälle.

Siinä tapauksessa, että tarhalla pari kertaa aiemmin käynyt henkilö, joka on jo tutustunut tarhan koiriin, henkilökuntaan ja rutiineihin esimerkiksi koiranhakureissun yhteydessä, haluaisi lähteä pidemmäksi aikaa tarhalle, vapaaehtoiseksi eläintenhoitajaksi tms. lähteminen on mahdollista. Silloin voimme keskustella asiasta erikseen. Muutaman kerran näin on jo meneteltykin. Mitään akuuttia tarvetta vapaaehtoisista ei kuitenkaan ole, ja se on koirien etu.

Eläinlääkäreille
Save the Dogs ottaa mielellään apua kokeneilta eläinlääkäreiltä, sillä omien eläinlääkäreiden koulutusta pyritään aina parantamaan. Tällainen vapaaehtoismatka voidaan yhdistää koirahakureissuun niin, että KKY kustantaa lennot Romaniaan. Jos olet eläinlääkäri ja kiinnostunut vapaaehtoistyöstä Romaniassa, lue lisää Save the Dogsin kotisivuilta:  

http://www.savethedogs.eu/category/volontariato/volontari-in-romania/

Otamme pienissä määrin vastaan myös tavaralahjoituksia. Koska tavaroiden kuljettaminen Romaniaan on kallista, voimme kuitenkin ottaa vastaan ainoastaan pientä ja kevyttä tavaraa, kuten matolääkkeitä, loishäätöjä, pantoja jne. Jos haluat tehdä tavaralahjoituksen, ota yhteyttä Siniin, sini@koirienystavat.com.

Toisinaan järjestämme erityisen keräyksen esim. hevosten loimia tai lastenvaatteita varten, mutta näistä tiedotetaan aina erikseen.

Lämpimästi tervetuloa tiimiläiseksi yhdistykseemme kiinnostunut! Otamme aina avosylin vastaan eri alojen osaajia auttamaan Romanian eläimiä! KKY:n tiimissä on kymmenkunta aktiivista jäsentä ja monet tekevät myös satunnaista vapaaehtoistyötä yhdistyksen hyväksi. Olemme kaikille kiitollisia. KKY:n tiimiläiseksi pääseminen ei ole vaikeaa ja sopiva homma löytyy jokaiselle halukkaalle! Jos olet, ota yhteyttä Mariannaan: marianna@koirienystavat.com

Kaikki KKY:n tiimijäsenet tekevät tätä työtä vapaaehtoisina oman leipätyön, harrastusten ja perhe-elämän ohessa. Tämä tarkoittaa, että emme ole aina tavoitettavissa emmekä aina pääse lukemaan sähköposteja päivittäin. Toivomme tähän ymmärrystä. Mikäli et ole kuitenkaan saanut vastausta viikon sisällä lähetä uusi viesti, jos se olisikin hukkunut matkan varrella. Tosi kiireellisissä asioissa kannattaa aina soittaa, yhteystiedot löytyvät tästä.

On. Kaikki lahjoitukset tehdään KKY:n rahankeräysluvanalaiselle tilille. KKY hankkii uuden rahankeräysluvan kahden vuoden välein ja julkaisee tiedot saamastaan luvasta kotisivullaan. Yhdistyksen rahankeräyslupatiedot löydät tästä.

Kyllä voi. Kodittomien koirien ystävät tekee aina hyvin tarkasti päätöksiä yhteistyökumppaneistamme ja varmistamme, että visiomme ja toimintasuunnitelmiemme suuntaviivat kohtaavat.

Save the Dogs on Romanian suurimpia ja menestyksekkäimpiä eläinsuojeluorganisaatioita, ja sillä on pitkä ja vankka tausta maan eläinsuojelusta ja sen kehittämisestä. Järjestön työ on sekä taloudellisesti että toiminnallisesti läpinäkyvää ei ainoastaan yhteistyökumppaneille, vaan myös suurelle yleisölle. Save the Dogsilla ja Kodittomien koirien ystävillä on allekirjoitettu juridinen sopimus, jonka avulla varmistetaan yhteistyön luotettavuus ja korkea laatu sekä määrittelee molempien tahojen oikeudet ja velvollisuudet. Sopimus on luettavissa täältä.

Lue myös alla olevat vastaukset lahjoitusten perillemenosta.

Avoimuus ja luotettavuus ovat alusta lähtien olleet KKY:lle keskeisiä arvoja. Sen vuoksi yhdistys julkaisee kuukausittain kaikki saamansa lahjoitukset, joista jokainen voi tarkastaa, onko oma lahjoitus rekisteröity.

KKY:llä ja sen yhteistyökumppanilla Save the Dogsilla on välillään juridinen sopimus, joka antaa molemmille osapuolille oikeuden tarkastaa tilit milloin vain. Save the Dogs myös dokumentoi tarkasti eri kampanjoiden ja projektien kehittymistä valokuvin ja videoin ja pitää kirjaa eläimille annetuista hoidoista. Valokuvia julkaistaan KKY:n kotisivulla ja Facebookissa viikottain. Kuukausikirjeissä seurataan projektien laajempaa etenemistä ja julkaistaan kuukauden aikana suoritettujen sterilointien lukumäärä.

KKY:n edustaja vierailee Romaniassa vähintään kerran kuukaudessa, ottaa valokuvia ja jakaa itse lahjoituksia niin tarhan eläimille kuin köyhille eläinten omistajillekin. Myös ruotsalaisia, sveitsiläisiä ja italialaisia vapaaehtoisia vierailee Romaniassa säännöllisesti.

Katso myös alla oleva vastaus siitä, kuinka suuri osa lahjoituksesta tilitetään Romaniaan.

KKY tilittää aina lahjoitukset lyhentämättöminä Romaniaan. Hallinnolliset kulut katetaan jäsenmaksuilla. Jotkut lahjoitusvälineet, kuten PayPal, vaativat tietyn transaktiomaksun, mutta tuonkin vähennyksen KKY korvaa jäsenmaksuistaan. Voimme siis totuudenmukaisesti sanoa, että lahjoituksista 100 % menee perille.

Saamme aika ajoin kysymyksiä siitä, voiko romanialaisiin eläinsuojeluyhdistyksiin luottaa ja onko heidän toimintansa suomalaisten näkökulmasta eettistä. Mitään yksiselitteistä vastausta tähän kysymykseen ei ole. Suosittelemme, että tutustut ensin tietopakettiimme koskien Romanian eläinsuojelukulttuuria saadaksesi paremman ymmärryksen maan eläinsuojelutilanteesta.

Kuten kaikilla hyväntekeväisyyden osa-alueilla, myös eläinsuojelussa valitettavasti löytyy epäeettisiä toimijoita. Epäeettisyys voi Romanian eläinsuojelussa tarkoittaa mm. sitä, että lahjoituksia käytetään eri kohteeseen kuin mitä keräyksessä mainitaan tai pahimmassa tapauksessa ihan muuhun kuin eläimiin. Romania on diktatuurista ja köyhyydestä toipuva maa, ja olisi naiviia uskoa, että ei ole olemassa ihmisiä, jotka käyttäisivät hyväkseen ihmisten hyvätahtoisuutta. Facebook on luonut myös aivan erilaiset mahdollisuudet huijareille, sillä kukaan ei pysty loppujen lopuksi tarkastamaan mihin lahjoitetut varat on käytetty.

Uskomme ehdottomasti, että suurin osa Romanian eläinsuojelijoista on hyvätahtoisia. Hyvätahtoinen ei kuitenkaan aina ole sama asia kuin eettinen. Romanialaisten näkemys eläinten kärsimyksestä on aikalailla erilainen kuin meidän suomalaisten, ja esimerkiksi eläinten eutanasia on hyvin kiistanalainen puheenaihe. Merkittävä osa Romanian eläinsuojelijoista ei käytä eutanasiaa edes vakavissa sairaustapauksissa.

Emme yleensä osaa emmekä halua ottaa kantaa tiettyjen eläinsuojeluyhdistysten luotettavuuteen, sillä osaamme arvioida vain sellaisia tahoja, joista meillä on jonkinlainen henkilökohtainen kokemus.

Alle on kuitenkin kerätty erilaisia varoitussignaaleja

- koiria ei tarhalla steriloida. Koirien, erityisesti narttujen mutta yhtä lailla urosten, on aina oltava steriloituja / kastroituja tarhaympäristössä. Se on perushoidon jälkeen ehdottomasti tärkein prioriteetti. Steriloimattomat koirat voivat lisääntyä vapaasti, ja urosten kesken syntyy tarhoilla tappeluita, mikäli nartuilla on juoksu.

- koirien lukumäärä ei ole suhteessa käytettävissä oleviin resursseihin. Jos tarhalla on satoja koiria mutta vain muutama henkilö niitä hoitamassa, tai kaikille koirille ei riitä ruokaa, se on jo merkki siitä, että eläinten pelastamishalu on karannut käsistä.

- koirien lukumäärä kasvaa hillittömästi. Jokaisella tarhalla on maksimikapasiteetti, mikä tarkoittaa määrää, paljonko koiria kyseinen eläinsuoja pystyy ylläpitämään niin, että koirat eivät joudu kärsimään turhaan. Jos otetaan jatkuvasti lisää koiria tarhalle ilman lisäresursseja, kyseessä on luultavasti koirakeräilijä.

- koiria ei lopeteta. Useat yhdistykset pitävät koiria elossa hinnalla millä hyvänsä, myös kroonisesti sairaita koiria, jotka voivat kärsiä hyvinkin paljon ja jotka kuolevat usein itsekseen kopinnurkkaan kenenkään huomaamatta. Myös vammautuneita koiria on Romaniassa paljon ja erityisen paljon tarhoilla. Koiran vammaisuus on itsenäinen eettisen debatin aihe, mutta uskomme, että esim. sokeat tai kolmijalkaiset koirat voivat elää erittäin iloisen koiranelämän, mutta tarhoilla pidetään myös vakavampia tapauksia kuten kokorajahalvaantuneita koiria. On myös tärkeää suhteuttaa koiran vamman tai sairauden aste siihen elintasoon, joka koiralle voidaan tarjota. Diabeetikkokoiran hoito ei ole mikään ongelma, kun koira on lemmikki, mutta tarhaoloissa on jo mietittävä uudelleen, voidaanko koiralle todella taata hoito, jota se tarvitsee jokaisena elämänsä päivänä. Penikkataudin parantaminen on haastavaa missä oloissa tahansa, mutta Romaniassa sitä yleensä yritetään, vaikka olosuhteet ovat puutteelliset. Pahimmassa tapauksessa tauti pääsee leviämään muihin koiriin, ja käsissä on epidemia.

- koiria ei anneta adoptioon. Kaikki tarhat eivät anna koiria adoptioon, varsinkaan ulkomaille, mutta jotkut eivät edes kotimaahan. Jos eläimille ei toivota parempaa elämää oman kodin muodossa, on aina syytä kysyä miksi. Rakkaus ei poista koirien stressiä, kun ne viettävät epälajityypillistä elämää tarhaolosuhteissa. Onkin tullut esiin mm. tapauksia, joissa Facebookissa on kerätty rahaa saman koiran hoitoon kerta toisensa jälkeen, ja adoptiokyselyihin on vastattu aina kielteisesti eri tekosyiden varjolla. Myöhemmin kävi ilmi, että kyseinen koira oli täysin terve ja jonkun muun henkilön omistuksessa. Koirien adoption vastustaminen on myös merkki koirakeräilystä.

- koirien oloihin ei suostuta tekemään muutoksia ulkomaisen kumppanin pyynnöstä tai uuden tiedon valossa. On selvää, että kaikilla romanialaisilla eläinsuojelijoilla ei ole aikaa kouluttautua ja viettää tuntikausia internetissä etsimässä tietoa parhaista koirapopulaatiometodeista tai koiratarhan ylläpidosta. Asenteet myös muuttuvat hitaasti, ja kulttuuriset ja uskonnolliset kysymykset vaikeuttavat keskustelua isoista kysymyksistä kuten eutanasiasta, mutta jos yhdistys ei kiinnostu parantamaan eläintensä hyvinvointia yksinkertaisilla (ja usein huokeilla) keinoilla kuten tehokkaalla puhdistuksella, sairaiden eristämisellä jne., se ei vaikuta olevan eläinten asialla. Olemme kuulleet esimerkiksi tarhoista, joissa pennuille ei haluta antaa varmisterokotetta. Tämä linkittyy myös järkevään varojen käyttöön, sillä ilman varmisterokotetta ensimmäiseen rokotteeseen käytetyt varat menevät mitä suurimmalta osin hukkaan. Lisäksi koirat asetetaan todelliseen vaaraan.

On syytä pitää mielessä, että nämä seikat eivät ole kiinni ainoastaan varojen puutteesta. Jokaisen tarhan on priorisoitava asioita, sillä kukaan ei pysty pelastamaan kaikkia. Loppujen lopuksi eläimet joutuvat aina maksumiehiksi, jos eläinsuojelijat eivät kykene laskemaan, mihin on varaa ja mihin ei. Lukuisat henkilöt Romaniassakin pitävät pienempiä, muutamasta eläimestä muutamaan kymmeneen, sisältäviä eläinsuojia ja keskittyvät niiden kuntouttamiseen ja adoptoimiseen sen sijaan, että koiria kerättäisiin jatkuvasti lisää tarhalle, minne ne jäävät loppuelämäkseen. Jos tarhan pitäjä on koirakeräilijä, ei ole väliä kuinka paljon avustusta hänelle annetaan – nykyisten koirien oloja ei paranneta, vaan uusia otetaan jatkuvasti lisää.

Romaniassa on kuitenkin olemassa myös monta yhdistystä, jotka tekevät mahtavaa ja kunnioitettavaa työtä, jota on syytä tukea. Voimme varmuudella suositella (yhteistyökumppaneidemme Save the Dogsin ja Animal Lifen lisäksi) Romania Animal Rescue –järjestöä, joka tekee upeaa työtä sterilointikampanjoiden parissa koko Romaniassa. Myös SOS Dogs Oradea on luotettava järjestö, jonka sterilointiohjelman tulokset puhuvat jo omasta puolestaan.

Romaniassa on paljon apua tarvitsevia yhdistyksiä ja suurin osa niistä on varmasti luotettavia. Kannattaa kuitenkin aina tutustua kohteeseen mahdollisimman hyvin mikäli haluaa olla varma siitä, etteivät lahjoitukset mene hukkaan tai tue toimintaa, jota ei voida lukea eläinsuojeluksi. 

Kodittomia koiria on maailmassa niin paljon ja ne lisääntyvät niin hurjaa vauhtia, että adoptio ei kykene ratkaisemaan ongelmaa. Emme ole siis niin naiiveja, että uskoisimme voivamme adoptiolla muuttaa koirien kokonaistilannetta. KKY:n tarkoitus ei missään nimessä olekaan ulkoistaa Romanian ongelmaa Suomeen, vaan adoptiot ovat tarkoin harkittu keino auttaa koirayksilöä, pelastaa koiran henki ja muuttaa sen elämä.

Adoptioilla on kuitenkin myös laajempi funktio. Ilman adoptiota koiratarhamme Romaniassa täyttyisivät tämän tästä äärimmilleen, eikä kulkukoiria voitaisi ottaa tarhalle steriloitavaksi tai uusia, hädänalaisia koiria pelastaa sinne tervehtymään. Steriloinnit ovat tehokkain tapa ratkaista kulkukoiraongelma pysyvästi, ja siksi sterilointiohjelman ylläpito on ensisijaisen tärkeää.

Olemme myös sitä mieltä, että tarhaolot eivät sovellu koiralle kuin väliaikaisjärjestelynä. Maailman tasokkaimmillakin koiratarhoilla koirat kärsivät stressistä ja kyvyttömyydestä toimia lajityypillisellä tavalla. Romaniassa koiratarhoilla ei juuri koskaan käy vapaaehtoisia, ja olosuhteet ovat muutenkin huonommat kuin länsimaissa. Save the Dogs pyrkiikin siihen, että se voisi adoptoida ulkomaille, eri maihin, 99 % kaikista pelastamistaan koirista. Toiset koirat vain vaativat huomattavasti enemmän aikaa tarhalla kuntoutuakseen ja oppiakseen luottamaan ihmisiin jälleen.

Save the Dogsilla ei kuitenkaan ole käytössä tiukka no-kill-politiikka, sillä se lopettaa koiria, jotka ovat liian arkoja tai aggressiivisia kuntoutuakseen adoptiokelpoisiksi. Nämä koirathan eivät muutenkaan voi hyvin, jolloin eutanasia on paras mahdollinen eläinsuojeluteko.

Koirayksilölle hyvän, vastuullisen, rakastavan ja koiran lajityypillisiä tarpeita kunnioittavan kodin löytyminen muuttaa koko sen maailman, vaikka maailmaa se ei muuten muutakaan. Seuraava proosaruno kuvastaa hyvin sitä motivaatiota, jonka varaan rescuekoiratoiminta perustuu:

Vanha mies käveli rannalla aamunkoitteessa ja huomasi edellään kulkevan nuoren miehen, joka poimi käteensä rannalla olevia meritähtiä ja heitti ne takaisin mereen. Vanhuksen saavutettua nuoren miehen hän kysyi tältä, miksi tämä teki näin. Nuori mies vastasi, että rannalle joutuneet meritähdet kuolisivat, mikäli ne jätettäisiin makaamaan aamuaurinkoon.
“Rantahan jatkuu kilometreittäin ja meritähtiä on miljoonittain”, huomautti vanha mies.
“Mitä merkitystä työlläsi on?”
Nuori katsoi kädessään olevaa meritähteä, heitti sen turvaan mereen ja totesi:
“On sillä merkitystä - juuri tälle meritähdelle.”

Kirj. Irv Furman, suom. Helinä Ylisirniö 

Maailman koirista noin 75 % on kodittomia. Se merkitsee arviolta 475 miljoonaa koiraa, jotka joutuvat kärsimään huonosta tai olemattomasta ravinnosta, yleisestä turvattomuudesta ja lukuisista sairauksista. Rankka elämä vaatii veronsa, ja kulkukoiran keski-ikä vaihtelee kahdesta neljään vuoteen. Pentukuolleisuus on lisäksi tietyillä alueilla erittäin suurta. Ihmisten vainot ovat myös hyvin merkittävä uhka kodittomille koirille; rabieksen aiheuttaman uhan takia koiria tapetaan vuosittain 20 miljoonaa (lähde WSPA), niistä suurin osa erittäin epähumaanisti.

Maailman mittakaavassa voidaankin todeta kaksi asiaa:

1) kodittoman koiran adoptoiminen on eettinen teko silloin, kun oikea koti ja koira kohtaavat toisensa, sillä se osaltaan pienentää ylipopulaatiota ja kohentaa koirayksilön elämää huomattavasti.

2) Suomessa on kodittomia koiria varsin vähän suhteessa yleiseen tilanteeseen. Kodittomia koiria toki on (ja yksikin on liikaa), mutta ongelma ei ole räjähtänyt käsiin, kuten lähes kaikkialla Pohjoismaiden ulkopuolella.

KKY suosittelee varsinkin kokeneille koiraperheille kodittoman koiran adoptiota. Ensisijaisesti kannattaa muistaa, että osa puolesta miljardista kodittomasta koirasta elää täällä Suomessa, joten ensin on syytä tutustua Suomen kodittomien ”tarjontaan”.

Tiedämme kuitenkin kokemuksesta, että kaikki eivät löydä omaan elämäntilanteeseensa sopivan kokoista, ikäistä ja rotuperimäistä koditonta koiraa Suomesta. Tällöin katseen voi suunnata ulkomaille, vastuullista rescuekoiratoimintaa harjoittaviin yhdistyksiin.

Erittäin usein sanotaan, että koiria ei saisi tuoda ulkomailta Suomeen niin kauan kuin Suomessa on yksikin koditon koira. Vaikka jokainen koditon koira on tragedia itsessään, realistisesti ajateltuna on mahdotonta saavuttaa tilanne, jossa kodittomien koirien lukumäärä on nolla. Se vaatisi kaikkien vastuuttomien ja rikollisten ihmisten katoamista yhteiskunnasta, mitä ei tiettävästi ikinä ole tapahtunut. Jo Zacharias Topelius sanoi aikoinaan, etteivät ihmiset voi milloinkaan niin hyvin, että nähtäisiin perustelluksi auttaa eläimiä. Sama pätee koiriin Suomessa ja ulkomailla - sillä erotuksella, että moniin maihin verrattuna Suomen kodittomien tilanne on hämmästyttävän hyvä. Ulkomailla miljoonia kodittomia koiria odottaa kuolemaa paljon pahempi kohtalo: pitkällinen sairastaminen surkeissa tarhaolosuhteissa. 

KKY kantaa suurta vastuuta adoptiotoiminnastaan niin Suomen kuin Romaniankin koiria kohtaan. Tämä vastuu sisältää tiukan valintaprosessin, ennen kuin koira saapuu uuteen kotiinsa Suomeen. Koiria ei missään nimessä haluta kuljettaa Suomeen kiertopalkinnoiksi. Yhdistyksen kautta adoptoidessa koiran omistaja saa vastuulliseen kasvattajaan verrattavan tuen taakseen koiran loppuelämäksi. Adoptoijalla on jopa velvollisuus pitää yhdistys ajan tasalla koiran kuulumisista.

Lisäksi kaikki KKY:n maahantuomat koirat on steriloitu tai kastroitu. Ainoastaan poikkeava terveydentila saattaa olla esteenä toimenpiteen suorittamiselle Romaniassa. Pidämme erittäin tärkeänä, että kodittomuudelta pelastuneet koirat eivät itse kasvata ylipopulaatiota missään päin maailmaa.

Moni on ollut huolissaan siitä, että elämänsä katujen vapaudessa viettänyt koira vangitaan rescuekoirana neljän seinän sisälle. Todellisuudessa kuitenkin ani harva romanialainen kotia etsivä koira on taustaltaan katukoira.

Tyypillinen adoptio-ohjelmaan otettu koira on päätynyt tarhalle jo pentuna. Pentuja hylätään tarhalle lähes joka päivä, vaikka ilmainen sterilointi on tarjottu alueella koirille jo kymmenen vuoden ajan. Joskus pennut on vieroitettu emästään aivan liian varhain, ja pahimmassa tapauksessa pennut on lopetettava, koska niiden selviytymismahdollisuudet ovat olemattomat. Joskus taas pennut hylätään lähempänä länsimaista luovutusikää tai jopa emänsä kanssa. Tarhalla pentu elää niin pitkään, että se on voitu turvallisesti rokottaa, ja siirtyy sitten kotia etsivien joukkoon.

Moni pentu päätyy tarhalle myös kadulta. Pentujen pelastaminen katuelämältä on tärkeää, sillä pentukoiraa uhkaavat lukuisat sairaudet, aliravitsemus ja toiset koirat.

Pennusta saakka tarhalla eläneet koirat eivät välttämättä ole kohdanneet väkivaltaa, mutta niiden äärimmäisen tärkeä sosiaalistumisjakso on ollut puutteellinen. Ne ovat saaneet ihmisten huomiota lähinnä hoitotoimenpiteiden yhteydessä ja ne tuntevat ainoastaan tarhaolosuhteet - eivät tavallisen kodin pölynimureita, televisiota tai esimerkiksi liikennettä.

Toisen ison adoptioon päätyvien koirien ryhmän muodostavat hylätyt lemmikkikoirat. Niistä osa hylätään suoraan tarhalle, osa poimitaan turvaan kadulta. Aikuisen, väljästikin omistetun lemmikin on hyvin vaikea oppia katujen tavoille, ja entiset lemmikit erottuvat kadulle syntyneistä koirista selvästi. Monet hylätyistä lemmikeistä ovat lisäksi pienikokoisia, mikä vähentää suoraan niiden selviytymismahdollisuuksia.  

Kulku- tai yhteisökoira otetaan adoptio-ohjelmaan vain, jos sille on olemassa erityisen hyvä syy. Esimerkiksi tarhan työntekijä on saattanut tutustua koiraan ja seurata sen toimia ja käyttäytymistä jo hyvin pitkään.

Kodittoman koiran tuominen toisesta maasta on yleisesti ottaen turvallisempaa yhdistyksen kautta, jolla on kokemusta maan yleisestä tilanteesta, maassa esiintyvistä sairauksista sekä asiantuntevaa henkilökuntaa paikan päällä.

Maahantuontimääräykset säädetään nykypäivänä EU:n taholta ja EU:n sisäinen yhtenäistäminen ei ole ollut edullista Suomelle, jonka eläintautitilanne on Euroopan parhaimpia. Kodittomien koirien ystävät tiedostaa, että lakisäänteiset maahantuontimääräykset eivät ole riittäviä ja on näin laatinut oman terveysohjelman, joka sisältää pakollisten hoitojen lisäksi lukuisia muita rokotuksia, testejä ja toimenpiteitä.

Panostamme paljon koirien hyvinvointiin ja terveydenhuoltoon Romaniassa, alkaen siitä kun koira saapuu tarhalle, se tutkitaan ja laitetaan eristyksiin aina siihen saakka, että sen rokotusohjelma on valmis ja koira on steriloitu. Tarhalla koirille annetaan kuukausittain loishäädöt, ja henkilökunta tarkkailee koirien kuntoa. Vaikka tarhalla toki on kiireistä, henkilökunta pysyy perillä, missä aitauksessa liikkuu vaikkapa ripulia, ja tilanteeseen voidaan puuttua, jos oireet jatkuvat tavallista ripulia pidempään.

Terveysohjelma on kehitetty ja kehitetään jatkuvasti yhdessä niin Suomen ja Romanian eläinlääkäreiden kuin muunkin maailman asiantuntijoiden avulla. Koirien terveys on ollut KKY:lle alusta alkaen prioriteetti, sillä koirien tuominen toisesta maasta ei ole ikinä täysin riskitöntä ja kattavalla terveysohjelmallamme pyrimme takaamaan mahdollisimman turvallisen tuonnin.

KKY on rekisteröitynyt Eviraan tuojaksi ja ilmoittanut maahantuomansa koirat Traces-järjestelmään jo vuodesta 2008. Yhteistyömme Suomen tulliin ja muihin viranomaisiin on aina sujunut ongelmitta ja kunnioitamme heidän asiantuntemustaan ja tärkeitä neuvojaan, sillä meillä kaikilla on sama tavoite: Suomen eläinten terveystilanteen turvaaminen.

Lue lisää terveysohjelmastamme täältä.

Saamme aika ajoin kysymyksiä siitä, pystyykö KKY tuomaan yksityisesti adoptoituja koiria muilta Romanian tarhoilta. Se on ikävä kyllä mahdotonta.

KKY on Eviraan rekisteröity koirien maahantuoja ja tekee Traces-ilmoituksen kaikista tuoduista koirista. Traces-menetelmään liittyy velvollisuuksia myös lähettäjältä, jonka on oltava Tracekseen rekisteröity viejä lähtömaassa. Erittäin harva Romanian tarha pystyy yltämään Traces-rekisteröinnin vaatimuksiin, ja ilman sitä emme voi tuoda koiria maahan, sillä se olisi salakuljettamista. Vaikka tarha olisikin Tracekseen rekisteröitynyt, emme valitettavasti pysty tuomaan koiria meille tuntemattomilta tarhoilta. Olemme vastuussa koirien terveydestä sekä tuontimääräysten täyttymisestä tuonnin yhteydessä ja näin ollen pystymme vain tuomaan koiria sellaisilta tahoilta, joita tiedämme täyttyvän vaatimuksiamme.

Varsinkin Facebookin kautta löytyy paljon paikallisia Romanian koiratarhoja, jotka etsivät koteja koirilleen, ja on ihan mahdollista, että joskus voi löytää sattumalta juuri sen koiran, jota on itselleen etsinyt. Yksityiseen tuontiin liittyy kuitenkin aina riskejä, varsinkin jos tarhalla ei ole kokemusta adoptoida koiria ulkomaille. Suosittelemme siis, että adoptoit koirasi jonkun Suomessa olevan, koiria välittävän yhdistyksen kautta. Näin varmistat, että asiakirjat ovat varmasti aitoja ja oikeita sekä sen, että kaikki tuontimääräykset täyttyvät. Lue mielellään KKY:n ja Pelastetaan koirat ry:n yhteinen tiedote asiasta täältä.

Jos olet kuitenkin tuomassa koiran yksityisesti Romaniasta, kannattaa miettiä seuraavia asioita:

- selvitä huolellisesti Suomen tuontimääräykset ja vaadi muitakin rokotuksia ja testejä, jotta koira on varmasti terve Suomeen tullessaan. Meidän sivuiltamme löydät suosittelemamme hoito- ja rokotusohjelman, jonka voit välittää tarhalle.

- hakiessasi koiran, tarkista jo paikan päällä koiran passi ja mielellään myös mikrosiru ja varmista, että annetut rokotukset ja madotus sekä mikrosirun numero on kirjoitettu oikeaan järjestykseen passiin

- tarkista ennen matkaa, että koira on silmämääräisesti hyvässä kunnossa ja matkustuskelpoinen

Vaikka emme pysty tuomaan koiria muilta tarhoilta Romaniassa, neuvomme mielellämme yksityistä adoptiota suunnittelevia henkilöitä tuontimäääryksistä sekä matkustukseen liittyvistä asioista. Ota yhteyttä Jennyyn, jenny@koirienystavat.com.