Tertun matka Romaniaan 4-7.2.2009

Ensikertalaisena matkalla Romaniaan! Olin todella innostunut matkastani, mutta varautunut vastoinkäymisiin. Tiesinhän miten lentoyhtiö oli mokannut edellisellä kerralla koirien kanssa, joten tarvittaessa olisi taistelutahtoa. Jenny, Pia ja aikaisemmin käynyt Tarja antoivat tukea ja ohjeita.

Miellyttävä ja kohtelias nuori Matij oli ensi kontaktini Save The Dogs- järjestöön (STD). Ajoimme Bukarestin laitakaupungin kautta muutamia kilometrejä moottoritien alkuun. Etsiskelin tietysti koiria mielessäni Jennyn lokakuinen matkakertomus. Niitä oli tien varrella muutama omissa touhuissaan, kokeneempia konkareita. Ilmeisesti onnettomuuksia ei niin huonolla tiellä ja sellaisella ajonopeudella satu paljon tai sitten ihmiset ovat hoitaneet asian.

STD:n asunnossa Cernavodassa odotti mahtava yllätys. Sara Turetta oli paikalla. Hän otti minut todella lämpimästi vastan. Seurasin ihaillen Saran työtahtia ja energiaa. Miten niin hennossa naisessa voi olla niin paljon voimaa. Vaikea löytää sanaa, joka kuvaisi hänen antaumustaan koirien elämän parantamiseen. Aamulla herätessäni hän oli tietokoneella ja illalla nukahtaessani hän oli koneella. Vasta viimeisenä iltanani hän hellitti hetkeksi ja kävelimme ravintolaan syömään. Olisimme voineet tilata asunnolle, mutta hän tarvitsi ulkoilmaa. Olin täysin samaa mieltä. Sara kertoi STD:n työstä ja samalla puhuimme myös Italiasta ja vähän Suomesta. Oikein viihtyisä ilta ja antoisaa jutella naisen kanssa, joka on saanut niin paljon aikaan.

Yhtenä aamuna oli tarhan edessä olevasta tyhjästä kontista löydettu 17 pentua kolmelta eri emolta. Sara syöksyi aamulla kertomaan siitä niin italialaiseen temperamenttiseen tyylin, että olisi naurattanut ellei asia olisi ollut niin harmittava. Kun ihmiset tietävät paikan, niin miksi ei koiria steriloida ilmaiseksi? Mihin hän ne saa mahtumaan 17!! Yksi seitsemän, seitsemäntoista!! Katsoimme nettikuvaa, missä eläinlääkäri nostelee karvapalloja pois kontista. Onneksi ne eivät näyttäneet kovin pieniltä. Onneksi ne kuitenkin tuotiin turvaan. Hetken epätoivo ja sitten Sara syöksyi salamana tietokoneelle järjestämään asiaa.

Matkustin Saran ja Lilin kyydissä sen noin 20km Cernavodasta Medgidian tarhalle. Tarha oli vähän aikaa sitten ollut jonkun omakotitalo ja nyt oli tehty vain välttämättömin remontti. Tarhan hoitotilat, joita lämmittää pari kakluunia, on remontoitu vanhaan huonokuntoiseen rakennukseen. Koirien aitaukset ovat nyt vuorostaan nopean remontin ja uudenlaisen suunnittelun tarpeessa. Pitää saada isompia ulkoaitauksia, jotta ne pääsevät liikkumaan isommalla alalla. Saran aika meni projektivastaava Andrein kanssa. He suunnittelivat korjausta ja miettivät budjettia.

Andrei, Sara ja Alina	Andrei, Sara ja Alina

­	­

Tulos 15 000€. Rahaa ei ole, mutta Sara käski aloittaa materiaalin oston "kyllä se raha jostain saadaan". En epäile, sillä tuolla vakaumuksella saa myös toiset innostumaan. Rakennusmiehet ovat Euroopassa parempien palkkojen takia ja Romaniassa rakennusmateriaalin hinta on huimassa nousussa. Paikallisen rakentamisen taso ja tahti ei myöskään ole se, mihin me olemme tottuneet. Voi, miten kaipasinkaan sinne paria kolmea suomalaista vanhanajan käsityöläistä, kirvesmiestä. Ei kauan kestäisi sellainen tarhaprojekti. Liian hienoa ei täällä myöskään toisaalta voi olla. Ympäristön köyhyyttä kuvaa se, että tarhan metallinen opastekyltti oli varastettu tien vierestä. Se on varmastikin jonkun asunnon kattopeltinä.

Mietin niin paljon tämän Medgidian tarhan asioita, koska Sara kertoi sen olevan nyt meidän suomalaisten oma tarha. Tulevaisuudessa meidän koiramme tulevat sieltä ja ruotsalaisten Cernavodasta ja hollantilaisten Calarasista. Tarhan kohtalo tuntuu silloin sydämen asialta.

Toinen mahtava nainen on Alina, Medgidian eläinlääkäri. Kolme nartun sterilointia, yksi eutanasia onnettomuudessa halvaantuneelle pennulle, jonka kuski toi ja kuolleeksi toteaminen toiselle kuskin tuomalle koiralle. Kaiken muun hoitotyön ohella. Lisäksi hän selosti minulle Romanian koira-asioita. Alina ihmetteli mitä me teemme kolmijalkaisille koirille. Kerroin, ettei meillä ole sellaisia. Koirat ovat kiinni, eivätkä siten joudu auto- onnettomuuksiin. Hänen kysymyksensä kertoo selkeästi maan tilanteen. Tarhoilla oli useampia koiria, joilta oli jouduttu amputoimaan jalka. Niiden kohtalona voi olla loppu elämä siellä, vaikka kolme on jo saanutkin Ruotsista kodin.

Narttukoiran kastrointi	Alina työskentelee

Lili on nainen, jonka tahtoisi tavata taas kerran. Hän oli oppaani ja todella mukava, paluumatkalla bussissa sanoinkin hänen olevan äitini. Hän tuli melkein vahingossa mukaan tähän työhön kolme vuotta sitten, väliaikaisesti, ja on korvaamaton. Hän tuli Saran autolla mukanamme Medgidiaan ja aloitti siellä uusien pentujen valikoimisen adoptioon. Koska pentuja on paljon, olisi hyvä saada ne kotiin ajoissa. Hän myös seuraa niitä ja tuntee koirat hyvin. Lounaskaan ei sujunut ilman työntekoa. Alina ja Lili selvittelivät koiria ja niiden luonteita ja aina, kun vihkoon tuli sana Finlanda, lähetin hiljaisen toiveen pohjoiseen - sinä pian sinne.

Pepe ja Anetta	Tauolla Valentina, Lili ja Catalin

Medgidian tarhalla suvan naapurin aitaa	Potilas hoito-osastolla

Ilmainen rokotus ja kynsien leikkuu	Tyytyväinen asiakas

Medgidian kiertävä ilmainen sterilointiklinikka	Alinan koira Medgidiassa

Viimeisenä päivänä olin tutustumassa Cernavodan tarhaan. Lili ahkeroi tietokoneen ääressä purkaen edellisen päivän tuloksia Medgidiasta. Taas tapasin upean naisen, Andreean. Hän kertoi minulle kaupungin syntytarinaa ja kulkukoirien tarinaa. Hänen kanssaan lähtisin yöllä klo 2.00 kenttää kohti. Andreea ja kuljettaja Marius panisivat koirat yöllä autoon ja hakisivat minut. Tällä kertaa lähtisi Farouk, hieno husky. Se tiesi, että jotain tulee tapahtumaan. Liian monta kertaa sanottiin sen nimi ja katseltiin siihen suuntaan. Maruska oli sylissä ja sitä ihailtiin ja paapottiin. Taisi sekin tietää, että on jotain tulollaan, vaikka se olikin tarhan lemmikkejä. Tilo, kaunis, ujo Tilo. Siltä jäi vielä Cernavodaan neljä yhtä hienoa sisarusta, joihin ihastuin.

Miten arvokasta työtä siellä tehdään. Cernavodan tarhan ulkopuolelle on muodostunut sellainen vanhainkotiosasto. Laskin 10-20 koiraa, jotka viettivät aikaansa rauhallisesti. Myös ruoka-aika meni hyvin. Naiset purkivat leikkeleitä muovipusseista ja ottivat muovikuoria pois. Mikä herkkupöytä ja ilman tappelua. Koirille oli myös laitettu koppeja ja niiden pohjalle olkia reilu pino. Hyvä eristys.

Tarhan ulkopuolella asuvista papoista huolehditaan	Oma yksiö

Ruoka-aika tarhan ulkopuolella asuville	Pappakerhon jäsen odottaa vuoroaan

Tarha oli saanut uusia muovikoppeja ja vanhoja kunnostettiin. Ne lahjoitetaan ihmisille, joiden koiran koppi näyttää huonolta. Heille lahjoitetaan myös pidempiä juoksuketjuja, jotta koppiin kiinnitetty eläin saa liikuntaa. Pieniä asioita, mutta suuria koirille ja köyhille omistajille. Suuri asia on se, että kaupunkikuvassa en nähnyt ulkona olevia pentuja enkä huonokuntoisia koiria. Koirien lukumääräkin oli selvästi alle odottomani. Sara kertoi kulkukoirien lukumäärän olevan 200-300 Cernavodassa. Paljon alle muiden kaupunkien. Ilmainen sterilointi, ilmainen lääkäri. Ihmiset tulevat busseilla 20-30km päästä koira tai kissa kassissa tai muovipussissa hoidattamaan lemmikkiään. Loistavaa, että heillä on se mahdollisuus. Suuri kiitos on italialaisille lahjoittajille 150 000€ vuodessa. Oman ja hyvin tärkeän osan muodostavat myös koirien adoptoijat. Yhden eläimen adoptoinnilla saat kaksi onnellista koiraa, se toinen saa tarhalta paikan ja pääsee mukaan odottamaan omaa perhettään.

Lahjoituskoppeja saapuu	Lahjakoppeja käytössä

Poislahjoitettavia koppeja korjattavina	Nimetön asukas

­	­

­	­

Kolme jalkaa jäljellä	Pentu

Dana	Maruska lähtee huomenna Valentinan sylistä

Andreea on aina mukana, kun koirat lähtevät ja ainakin Suomeen ne tuntuvat lähtevän joskus melko aikaisin aamuyöllä. Sisukas nainen taas kerran. Hänellä on toisaalta onni ja haikeuskin nähdä kaikkien työn lopullinen tulos, kun koirat häipyvät hihnaa pitkin.

Mainos matka-autossa	Logo aamuyöllä

Maruska kassiin	Kentällä aamuviideltä Andreea ja Marius

Marius valmiina nostamaan	Tilon ja Faroukin kuljetuskopit

Andreea ja ilmaisen steriloinnin mainos	Faroukin odotus

Tilo seutulassa	Tilo ujona

Lihapullia Faroukille	Husky seutulassa

Maruskalle turvavaljaat	Maruska ihmettelee

Tapasin muutaman sivuillamme olevan koiran ja Lilin luonnehdinta oli oikea. Koirat vaan olivat kertakaikkiaan paljon suloisempia kuin mitä voi sanoin kertoa ja mikä tärkeää, loistavaluonteisia. Ne kaikki kaipaavat omaa perhettä. Se sama tunne minulla kuin muillakin, vaikea jättää niitä odottamaan. Tärkeintä niille on kuitenkin se, että uusi perhe sitoutuu vastuuseensa hyvin.

Terttu - 15.2.2009