Sibiu ja Animal Life yhdistys

Matkamme Transsylvaniaan ei mennyt Draculan merkeissä, vain katukoirien. Olin saanut jo viime jouluna yhteyttä paikalliseen eläinsuojeluyhteisöön ja nyt vihdoin olin saanut mahdollisuuden matkustaa sinne tutustumaan heihin. Yhteisön nimi on Animal Life ja se perustettiin vuonna 2006.

Matkamme alkoi Vaasasta kello 2.30 lauantai aamuna kun hain Susannen. Meidän piti lentää Finnairin suoralla lennolla Helsingistä Bukarestiin ja ajaa sieltä vuokraautolla Sibiuun. Kaikki meni suunnitelmien mukaan, haimme romanialaiset lei:mme Vantaan lentokentältä ja teimme check in:in. Perillä Bukarestissa huomasimme heti koneesta noustessamme kuumuuden. Lämpöasteet siellä nousivat yli 30 asteeseen, joten ero Suomen viileään elokuuhun oli valtava. Haimme vuokra-automme ja totesimme onnellisena että saimme varaamamme Dacian sijaan Opelin. Dacia on romanialainen automerkki joka ei todellakaan ole tunnettu turvallisuudestansa tai mukavuudestansa.

Olimme etukäteen olleet eniten huolestuneita Romaniassa ajamisesta. Liikenne Romaniassa on vähintäänkin kaoottinen ja myös moottoritiet ovat vaarallisia. Jo toisessa liikenneympyrässä Bukarestissa ajoimme väärin ja siksi ajoimme ympäri noin puolisen tuntia ennen kuin taas löysimme oikean reitin. Kun kerrran pääsimme moottoritielle seurasimme kylttejä Pitestiin ja kaikki meni hyvin. Kun olimme poistunut moottoritieltä ajoimme hieman pienempiä teitä pitkin ja juutuimme liikennetulppaan jossain Pitestin ja Valcean välillä. Istuimme todella kauan jonossa ennen kuin taas pääsimme liikkumaan eteenpäin – selvisi että yhtä kaistaa asfaltoitiin ja siksi liikenne kulki vain yhteen suuntaan kerralla.

Liikennetulppa.	Tämä kaunis olento jauhoi ruohoa tien varressa.

Vähän ajan kuluttua eteemme ilmestyi Karpatian mahtava vuoristo ja kohta ajoimmekin ylös alas kiemurtelevia pikku vuoristoteitä pitkin ja saimme nähdä mitä kauneimpia maisemia. Poliisi pysähdytti meidät Valceassa ja selitti jotain – romaniaksi. Kun olin saanut hänet ymmärtämään että puhun ainoastaan englanti hän antoi meidät jatkaa matkaa. Hän toisti sanaa ”lumina” monta kertaa, ja myöhemmin saimme tietää että se tarkoittaa valoa – olimme ajaneet ilman valoja.

Matkan varrella näimme hevoskärryn joka ajoi samaan suuntaan kuin mekin. Kuskilla oli koira kytkettynä kärryn perään. Koira juoksi niin hyvin kuin pystyi ja jaksoi, mutta kaulapanta oli niin kireällä että koira melkein roikkui pannassa ja kuristui. Koko homma näytti todella pahalta, ja toivon sydämestäni että koira jaksoi koko matkan kotiin. Hyvältä ei näyttänyt.

Saavuimme perille Sibiuun noin 19.30 ja olimme silloin ajanut 285 km noin kuudessa tunnissa. Pysähdyimme parkkipaikalle Supermarket Penny XXL:n eteen, juuri ennen kuin saavuimme Sibiun keskustaan. Siellä meitä oli vastassa Otilia ja Andreea. Kun olimme tervehtineet heitä ajoimme eteenpäin kohti ensimmäisen yön majapaikkaamme, Pensionea Herrmanstadt:ia. Saimme kodikkaan pienen huoneen joka oli sisustettu vaaleansinisin sävyin.

Nopean suihkun jälkeen lähdimme Andreean ja Otilian kanssa kaupungille päivälliselle. Kävelimme kaupungin vanhaan osaan, jossa oli kivitori sekä kauniita, vanhoja rakennuksia. Torilla oli meneillään jonkinlainen jippo jossa oli kansanmusiikkia, tyttöjen mukaan se ei kuitenkaan ollut romanialaista, vaan luultavasti turkkilaista. Katselimme hetken aikaa näytelmää ja jatkoimme sitten matkaa.

Sibiun kaupungintalo.	Kauniita rakennuksia.

Löysimme kivan ulkoilma ravintolan ja tilasin pizzan. Seuraamme liittyi myös muita Animal Life yhdistyksen jäseniä. Istuimme ja keskustelimme monta tuntia, eniten tietysti koirista ja niiden tilanteesta Sibiussa. Tytöt kertoivat että he neuvottelevat kaupungin valtuuston kanssa siitä että saisivat rakentaa tarhan sekä palkata sinne eläinlääkäreitä, sterilisoimaan katukoiria. Uuden Romanialaisen eläinsuojelulain mukaan (joka kohta lyödään lukkoon), yhtäkään tervettä eläintä ei saa tappaa. Tämä tarkoittaa sitä ettei katukoiriakaan saa enää tappaa miten sattuu. Tämä on tietysti valtavan iloinen uutinen kaikille eläinystäville, mutta merkitsee myös paljon suunnittelua, miten nyt kohdataan katukoira ongelma.

Kävelimme takaisin pensionaattiin noin puolen yön aikoihin ja nukahdimme melkein heti, olihan meillä pitkä päivä takana.